Digimediayritysten henkilöstön toimenkuvien jakautumiseen pätee yleisesti nyrkkisääntö: “1/3 teknologiaihmisiä, 1/4 design-ihmisiä, 1/4 businessihmisiä ja loput muita työläisiä". Tässä kyselyssä jakauma oli lähes vastaava. Teknologiaan painottuneiden vastaajien määrä oli hieman suhteessa pienempi. (ks. taulukko 3.)
Suurin osa vastaajista (80%) oli alle 30-vuotiaita tai juuri tämän ikäpyykin ohittaneita. Tuoretta dataa alan ikäjakaumasta ei ole olemassa - kolme vuotta sitten kun asiaa viimeksi tutkittiin oli keski-ikä 27-vuotta. (ks. taulukko 1.)
Aikaisemmissa tutkimuksissa (ks esim. Uusmedia-alan toimenkuvat ja osaamistarpeet 1999 -julkaisu) alamme koulutustason on havaittu olevan hyvin korkea, yli puolen alamme työvoimasta on arvioitu olevan yliopistotason koulutuksen läpäisseitä tai sitä suorittavia. Tässä kyselyssä sama toistui. Kyselyyn vastanneista 43 % oli opiskellut tai opiskeli korkeakoulutasolla. Lisäksi 27 % ilmoitti koulutustasokseen ammattikorkeakoulun. (ks. taulukko 2.)
Kyselyyn vastanneet jakautuivat koulutustaustaltaan tasaisesti eri koulutusalueiden mukaan. Suurimpana vastaajaryhmänä olivat graafisen koulutuksen saaneet. Yllättävän suuri osa vastaajista ilmoitti olevansa “itseoppinut“ (18%). Alan nuoruuden huomioiden tämä on ymmärrettävä ilmiö. (ks. taulukko 4.)
Korkeakoulututkinnolla proikkariksi - opistotaustalla tuotantoon
Korkeakoulutettuja työläisiä on erityisesti tuotteiden myynnissä, asiantuntijatehtävissä, yritysten johtotehtävissä sekä projektijohdossa. Ammattikorkeakoulu- tai opistotaustan omaavat digityöläiset ovat taas enemmänkin tuotannollisissa tehtävissä.
Graafisella ja teknisellä alalla opiskelleet näyttävät selkeimmin sijoittuneet koulutustaan vastaaviin tehtäviin. Kaupallisen koulutuksen saaneet ovat puolestaan edustettuina lähes kaikissa toimenkuvaluokissa, eniten kuitenkin projektijohtoon liittyvissä tehtävissä.
Itseoppineet digityöläiset ovat edustettuina kaikissa muissa tehtäväryhmissä kuin myynnissä, myös yritysjohdossa.
Taulukko 1. Kompetenssi vs koulutustausta
Opinnot kesken etenkin teknisellä ja graafisella puolella
52 prosentilla kyselyyn vastanneista olivat opinnot kesken. Erityisesti teknisissä ja graafisissa tehtävissä toimivilla digityöläisillä tutkinto odotteli vielä valmistumistaan. Suurimmalla osaa myynnissä, asiantuntija- ja projektijohtotehtävissä toimivilla vastaavasti oli tutkinto jo suoritettuna. (ks. taulukko 8.)
Koulutusaloittain kaupallisen koulutuksen saaneet olivat ylivoimaisesti innokkaimpia tutkinnon suorittajia. Toisenlaisen taustan omaavista lähes 60 prosentilla oli vielä opintoviikkoja kerättävänään. (ks. taulukko 9.)
Opistotasolla opiskelleet/opiskelevat olivat suhteessa innokkaimmin valmistuvia. Korkeakoulutasolla jakauma oli noin 55% edelleen koulun penkillä, 45% valmistuneita.
Työkiireet hidastavat valmistumista
Niiltä vastanneilta, jotka eivät olleet valmistuneet pyrittiin selvittämään syytä opintojen keskeneräisyyteen.
Työkiireet tuntuvat olevan tärkein syy, perhesyyt ylivoimaisesti vähiten tärkein.
Teknisissä tehtävissä yhtenä tärkeänä syynä nousi esiin myös oma viitseliäisyys. "Olen laiska lusmu" -vastausvaihtoehdon rastitti seitsemän viidestätoista vielä opintojensa kanssa painivasta teknisestä henkilöstä. (ks. taulukko 11.)
Koska digimediaduunarit ovat työntekijöinä nuoria, valmistumattomuutta luonnollisesti selittää töiden aikainen aloittaminen opiskelujen ohella. Alalle rekrytoitiin 1990-luvun lopulla aggressiivisesti työntekijöitä myös koulujen penkeiltä. Tällä hetkellä suunta on vaihtunut - työllisyystilanteen huononnuttua moni on palannut takaisin koulun penkille.
Korkeakouluissa ja yliopistoissa opiskelevilla digityöläisillä tärkeimpänä syynä valmistumattomuuteen ovat työkiireet. Työkiireet korostuvat myös koulutusaloittain valmistumattomuutta tarkasteltaessa. (ks. taulukko 12.) Suhteessa eniten työkiireet vaikuttavat graafisen alan kouluttautujiin, suhteessa vähiten viestinnän alan opiskelijoihin. (ks. taulukko 13.)
Työ opettaa - silti tarvitaan ulkoista koulutusta
Digimediayritysten parissa vallitsee usein uskomus siitä, että parhaiten työntekijä oppii työprojekteissa. Kyselyn perusteella voidaan kuitenkin todeta, että työntekijöistä vain alle 20% osti ko. ajatuksen. Vastaavasti lähes 70% vastusti sitä. (ks. taulukko 14.)
Vastaajilla oli selvää halukkuutta osallistua lähiaikoina alan koulutuksiin. Koulutuskentän selkeytymättömyys tuli kuitenkin esiin esimerkiksi soveltuvan koulutuksen löytämisen haasteellisuutena. Noin kahdelle viidesosalle vastaajista tiedonhaku tuntui olevan vaikeaa.
Digimedia on henkilöintensiivistä toimintaa. Henkilökunnan osaamisen kehittämisen luulisi olevan yksi kaikkien alan yritysten tärkeimmistä tavoitteista. Noin 40% vastaajista kokikin saavansa riittävää tai jossain määrin riittävää tukea koulutustarpeilleen. Kuitenkin lähes 40% olisi kaivannut enemmän tukea. Tässä on selkeästi yksi kohentamisen alue alamme yrityksille - henkilöstön osaamiseen tulee panostaa pitkäjänteisesti.
Teemaseminaarit suosituin kouluttautumisen muoto
Koulutustaustan lisäksi kyselyssä pyrittiin myös kartoittamaan digimedian työntekijöiden kouluttautumiskanavia. Omaan perustutkintoon liittyvä opiskelu oli luonnollisesti tärkein tapa kouluttautua.
Kyselyyn vastanneet olivat osallistuneet aktiivisesti erilaisiin koulutustapahtumiin. Kaikki vastanneet ilmoittivat osallistuneensa ainakin jonkinlaiseen koulutukseen. Tärkeimpinä koulutuskanavina mainittiin teemaseminaarit (kuten IIR:n seminaarit) ja henkilökohtaisiin taitoihin liittyvät koulutukset. Teknologiakoulutus oli myös suosittua. 15 prosenttia vastaajista oli osallistunut digimediaan erikoistuneeseen täydennyskoulutukseen (esim. AtWork Oy:n Digital Media in Business). (ks. taulukko 15.)
Projektijohtajat tyytyväisimpiä koulutukseensa
Kyselyn vastaajat arvioivat ammatillisen koulutuksensa hyödyllisyyttä. Projektijohdon parissa työskentelevät kokivat saaneensa eniten hyötyä koulutuksesta. Tekniset suunnitelijat olivat puolestaan vähiten tyytyväisiä. Graafisen suunnitelun parissa toimivien mielipiteet jakautuivat tasaisesti tyytyväisten ja tyytymättömien välille.
Taulukko 2. Kuinka paljon koulutuksestasi on ollut hyötyä työssäsi?
Koulutuksesta koettu hyöty kasvaa pohjakoulutuksen tason kasvaessa. Yliopisto/korkeakoulutasolla opiskelevat saivat selkeästi enemmän hyötyä osallistumisestaan ammatilliseen koulutukseen kuin opistotason digiduunarit. (ks. taulukko 16.)
Teknisen ja graafisen koulutustausta omaavat pitivät ammatillisesta koulutuksesta saatua hyötyä suurempana kuin kaupallisen taustan omaavat.
Koulutuslaitokset kovan kehityspaineen alla
2000-luvun vaihteessa digimediasektoria pidettiin yhtenä tärkeimmistä kasvualueista, myös työvoimatarpeensa osalta.
Alamme tuotantoyrityksissä on arvioitu huippuvuoden 2000 lopulla työskennelleen noin 3300 digiduunaria. Viime aikojen YT-neuvottelu ja konkurssiaallon seurauksena työntekijöiden määrä on laskenut arviolta noin 2600 digiduunarin paikkeille. (lähde: LTT-Tutkimus Oy, 2002). Kuitenkin koulutuslaitokset lisäsivät vuosituhannen vaihteen buumin myötävaikutuksella sekä sisään otettavien opiskelijoiden määrää että koulutusohjelmiensa määrää juuri digimedian alueella. Nämä opiskelijat ovat juuri nyt valmistumisvaiheessa. Ydinkysymys heille, ehkä koko alallemmekin on, vastaako lähiaikoina valmistuvien opiskelijoiden osaaminen alan tarpeita?
Kyselytulosten toisessa osassa paneudumme vastaajien näkemyksiin suomalaisen koulutusjärjestelmän vastaavuudesta alamme tarpeisiin. Esittelemme myös vastaajien näkemyksiä siitä mihin osaamisen osa-alueisiin koulutuksessa pitäisi erityisesti panostaa.
Disclaimer: Kyselyyn vastaaminen oli tavallista vapaaehtoisempaa. Mitään satunnaisotantaa ei ollut. Tämä ei ole Suomen Gallupin virallinen totuus.
Itse opiskelen mediatekniikkaa EVTEKissä ja olen huomannut että koulunsa kesken jättäneitä ei ainakaan tällä hetkellä ole kovinkaan paljoa. Johtuu varmaan siitä että tilanne alalla on tällä hetkellä mitä on. Pari vanhempaa herraa käy joskus suorittelemassa rästikursseja. Kysyisinkin että miten työnantajat suhtautuvat niihin jotka ovat jättäneet opintonsa kesken ja siirtyneet työelämään? Ymmärrän että kesken koulua on helppo painaa duunia rahankiilto silmissä jos taitoa löytyy eikä työnantajaa kiinnosta kyseinen asia, mutta entäs tulevaisuudessa? Itse olen ajatellut painaa vielä pari vuotta koulua ja vasta sitten ruveta tekemään töitä urakalla.
Minusta koulutus on menny siinä vaiheessa hyvin, kun työllistyy ja saa haluamaansa duunia, minun mielestä aika sama, että onko valmis vai ei.. kunhan työ löytyy.. en näe paljon virkaa sillä, että on hyvä todistus, jos ei kuitenkaan löydy sitä duunia, josta tykkää. Tietysti, jos sitä duunia ei meinaa löytyä niin onhan se tietty ok, että on päästötodistus.
Minä en ole aivan samaa mieltä kokin kanssa kyseisestä asiasta. Itse opiskelen myös mediatekniikkaa HAMK:ssa. Jos koulun aikana pääsee hyvään työpaikkaa niin mitä sen jälkeen jos firma kaatuu tai työt loppuvat syystä tai toisesta, ei ole välttämättä mitään ammatillista koulutusta. Koulutuksella on pidemmän ajan tähtäimellä paremmat edut kuin sillä että lopettaa koulutuksen ja aloittaa työt, sillä päästötodistuksen saaneella on helpompi vaihtaa työtehtäviä kuin duunarilla joka on tehnyt yhtä ja samaa hommaa siitä lähtien kun lopetti koulun.
Olen samoissa aatoksissa Raavan kanssa. Tottakai tuo riippuu paljon työnantajasta ja henkilöstä, mutta uskoisin että nimenomaan myöhemmin noista papereista on hyötyä. Jos olisin työnantajana, saisin varmaan kuvan että kyseinen henkilö on tosissaan kiinnostunut alasta sekä itsensä kehittämisestä. Koko uusmediapuolen koulutushan on vasta syntymässä joten uskon että valmiiden opiskelijoiden arvo vain kasvaa. Ja ehkä työnantajat alkavat pikkuhiljaa ymmärtää näitä alan eri tutkintoja. Koulutuksen yleinen taso kasvaa = vaatimukset työhönotossa nousevat.
Tuntuu että suurin houkutin opiskelijoiden keskuudessa on raha, miksi vääntää kouluhommia tonnikalaa särpien kun vaihtoehtona on oikeat työt ja paremmat tulot. Siinä unohtuu vähän turhan helposti se tulevaisuuden miettiminen.
Miksi opiskella loppuun? Olen tietyssä mielessä aika hyvä vastaamaan asiaan, sillä minulle oli hirveän duunin takana palata takaisin työelämästä suorittamaan opinnot loppuun EVTEK:ssä ihan viime hetkillä.
Minulle todistuksen saaminen on yksi portti eteenpäin maailmalle. Pyrin parhaillaan jatko-opiskelemaan ulkomaille hakemaan toisen alan koulutusta ja kokemusta, laajentamaan kokonaan osaamistani. Todistuksella ei minulle sinänsä ei ole järkyttävää merkitystä, muuten kuin että se on olemassa. Mikäli suunnitelmat toteutuvat ja pääisin jatkamaan opintojani tietyissä nimekkäissä yliopistoissa, panostaisin opiskeluun eri tavalla ja yrittäisin saada mahdollisimman paljon irti niin oppina kuin arvosanoina.
Olen ehdottomasti opiskelun ja kouluttautumisen kannalla - varsinkin sen jälkeen, kun on tehnyt töitä, sillä nähtyään kumpaakin maailmaa osaa ottaa opinnoista niitä oleellisia asioita ja rakentaa opiskelua tukemaan tekemisiään, eikä suorita asioita vain pelkkä tutkinto tähtäimessään.
Tämä sama syy sai minut aikaisemmin jättämään koulussa käynnin vähemmälle, sillä pystyin itse oppimaan ja opiskelemaan enemmän uusia asioita - kuin koulutusohjelma pystyi tarjoamaan. Ja toisaalta nyt, useita kokemuksia fiksumpana, on oppinut myös asioita ja tilanteita, joissa osa niistä aikaisemmin hyödyttömiksi luulluiksi asioista on avuksi.
Älkää katsoko liian lyhyellä tähtäimellä sitä mitä opiskeluelämä voi tarjota. Oman intellektuaalisen pääoman kasvattaminen ei koskaan ole huono asia.