RE:

Korkeakoulujen arviointineuvosto (KKA) julkaisi keväällä arviointiraporttinsa viestinnän alan korkea-asteen koulutuksesta. Tutkijaryhmä antoi 35 suositusta alan koulutuksen kehittämiseksi ja totesi mm. että “yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tulisi kiireesti tiivistää yhteistyötään laadun, osaamisen ja tutkimuksen kehittämiseksi sekä resurssien tehokkaan käytön varmistamiseksi“ sekä “viestinnän alan koulutusohjelmien tulisi olla läheisessä yhteydessä työelämän tarpeiden sekä tuoreiden tutkimustulosten kanssa“.

Raportti johtopäätöksineen on herättänyt paljon huomiota sekä julkisuudessa että alan koulutuslaitoksissa. RE: kyseli muutaman digimedian kouluttajan näkemyksiä teemasta.

Koulutustarjonta paisui 1990-luvun lopulla

Viestintäalan koulutustarjonta on maassamme hyvin kirjavaa. Hyvän kuvan tästä saa esimerkiksi Googlen verkkohaulla tai Opinluotsi-palvelua selaamalla. Yliopistot ja ammattikorkeakoulut tarjoavat ylempää tutkintokoulutusta, kun taas erilaiset opistot tarjoavat ammattitutkintopohjaisia koulutusohjelmia. Oman lisänsä tarjontaan tuovat monet koulutusta liiketoimintanaan tarjoavat yritykset.

Digimediakonkari K-P Hiltunen (mm. Sansibar, Satama Tampere) toimii Media-Akatemia -koulutushankkeen kehityspäällikkönä. Hiltusen mukaan it-alan koulutustarjonta paisui 1990-luvun lopulla ja hypen keskellä vuonna 2000. Tuolloin lähes joka kylään ja kaupunkiin suunniteltiin omaa digitaaliseen mediaan erikoistunutta koulutusohjelmaa.

Hiltunen pitää tätä välillä ylitarjontanakin pidettävää ilmiötä yhtenä merkittävimpänä koulutuksen laatua laskevana tekijänä: “Mitä enemmän jakajia samoista rahoista, sitä pienemmät ovat käytettävissä olevat resurssit“, Hiltunen kuvaa tilannetta.

Koulutusviranomaiset ja koulutuslaitokset laajensivat koulutustarjontaa hyvässä yhteisymmärryksessä. 1990-luvun lopussa sähköisen kaupankäynnin ja verkkomedian uskottiin ja uskotaan yhä edelleen olevan sellaisia tulevaisuuden aloja, joilla työvoimatarve kasvaisi jatkuvasti. Osaamista siis täytyi saada ja paljon. LTT-Tutkimus perehtyi vuonna 1999 digimedia-alan koulutustarpeisiin. Joni Helomaa (nykyisin AtWork) toimi ko. hankkeessa tutkijana.

Helomaan mukaan digimediaan liittyvä osaamistarve oli tuolloin polttava. “Nettiosaajia“ rekrytoitiin kiivaasti ja koulutussektorilla vallitsi epätietoisuutta siitä miten “uuden talouden“ osaajia tulisi kouluttaa.

Nykyisin Helomaan mukaan koulutustarjonta on laajentunut huomattavasti. Koulutuksesta, myös koulutusyritysten tarjoamasta, on todellakin ylitarjontaa. Alaan viime vuonna kohdistuneet taloudelliset haasteet ovat heijastuneet myös koulutusliiketoimintaan – koulutusta ostavat yritykset ovat entistä tarkempia siitä minkälaista koulutusta henkilöstölleen ostavat.

Kouluttajan on osattava sopeuttaa opettamisensa vaihteleville kohderyhmille

Koulutuksen tärkein tehtävä on varustaa koulutettavat sellaisilla taidoilla, joilla on todellista käyttöä työelämässä. Tämän selkeän tavoitteen toteuttaminen on digimediasektorilla osoittautunut kuitenkin hyvin vaikeaksi koulutuksen painopisteiden, käytettävissä olevan teknologian ja työelämän tarpeiden muuttuessa lähes vuosittain. Oman lisänsä koulutuksen haasteisiin tuovat myös koulutettavien vaihtelevat lähtökohdat.

KP Hiltusen mukaan on tärkeää ymmärtää koulutettavien henkilökohtaista taustaa, jotta koulutus onnistuisi paremmin. Esimerkiksi nuorisoasteen koulutus eroaa merkittävästi aikuisten tai viestintäalan ammattilaisten kouluttamisesta. Nuoret, noin 16-17-vuotiaat, käyttävät tietokonetta ja kuluttavat mediaa hyvin eri tavoin kuin heitä vanhemmat. Nuoret osaavat käyttää taitavasti digimedian tuotantovälineitä, mutta vastaavasti heidän oppimiskurinsa ja motivaationsa oppia esim. graafista suunnittelua tai ohjelmointia ovat vanhempia opiskelijoita heikompia. Tietokoneisiin tottumattomat, useimmiten aikuiskoulutuksessa olevat, taas usein pelkäävät tietokoneen käyttämistä. “Nuoremmat kyllä osaavat teknisesti paljon, mutta heidän on vaikea ymmärtää’kultainen miksi’ – syy miksi jokin tuotantovaihe tehdään. Syiden sisäistäminen onnistuu paremmin hieman vanhemmilta“, Hiltunen toteaa.

Haastavimpia koulutettavia AtWork:n mittavissa digimediakoulutuksissa ovat olleet muunto- tai työllisyyskoulutuksessa olevat, sanoo Joni Helomaa. Toisella alalla perusosaamisensa kerännyt työntekijä kokee haastavaksi mm. it-sektorin terminologian ja liiketoimintamallien omaksumisen.

Erityisen haastavaa on saada koulutettavia opiskelijoita rekrytoiva yritys vakuuttuneeksi juuri kyseisen yksilön osaamisesta ja vastaavuudesta yrityksen tarpeisiin. IT-yritysten viime vuosien rekrytoinnin väheneminen ei myöskään varmasti ole helpottanut työllistymistä. Helomaa korostaa kuitenkin sitä, että nettiteknologian osaamisesta on tullut luonnollinen osa modernia työelämää: “Alan opiskelu ei keneltäkään varmasti ole hukkainvestointi“, hän jatkaa.

Poikkitieteellistä koulutusta tarvitaan

Useissa it-sektorin osaamistarpeita luotaavissa tutkimuksissa on peräänkuulutettu ns. moniosaamisen merkitystä. Digimedia-ammattilaiset tunnistanevat tämän teeman helposti – onnistuneeseen tuotantoon tarvitaan monen eri alan osaajan yhteistyötä. Digimedian tuottaminen on joukkuepeliä, jossa kunkin alan taitaja tarvitsee muita tekijöitä onnistuakseen omassa suorituksessaan.

Esimerkiksi HKKK:n Information Technology Program on mielenkiintoinen poikkitieteellinen koulutusohjelma. Sen tavoitteena on kouluttaa lähinnä kauppatieteilijöistä it-sektorin osaajia, kuitenkin painottaen teknologiaa ja multimedian käytännön toteuttamista. Ohjelmajohtaja Janne Lindfors peräänkuuluttaakin koulutusohjelmilta jatkuvaa uudistumista. “Yhteistyöyritystemme tarpeet muuttuvat joka vuosi, samoin opiskelijoidemme odotukset ohjelmalta. Siksi ohjelman rakennetta on täytynyt kehittää it-alan myllerrysten keskellä“, Lindfors sanoo.

Lindforsin mukaan tärkeimpänä it-alan koulutusohjelmien ominaisuutena on kyky mukautua markkinaolosuhteisiin. ITP:n kohdalla tämä on ollut miltei välttämätöntä sen ollessa lähes puhtaasti yritysrahoitteinen. “ITP on onnistunut tehtävässään, jos ohjelmamme läpäissyt tutustuu it-alan mahdollisuuksiin ja parhaimmillaan työllistyy alalle. Tässä on onnistuttu kahdeksana toimintavuotenamme hyvin jatkuvan kehittämisen kautta“, Lindfors hehkuttaa.

At Work:in Joni Helomaan mukaan digimediayritysten tulisi aktivoitua olemaan tiiviimmin mukana kouluttamassa jo perustutkintovaiheessa. Vierailuluennot, case-esimerkit ja tuotantoesittelyt olisivat omiaan selkeyttämään alan todellisuutta opiskelijoille.

“Hypen kiivaimpina aikoina tällainen osallistuminen lienee ollut jo kiireestäkin johtuen mahdotonta, mutta ehkä nyt tilanteen ollessa vähän rauhoittunut, tämä olisi paremmin mahdollista“, Helomaa toteaa toiveikkaana.

Riittääkö kaikille todellakin töitä?

RE: seuraa jatkossa mielenkiinnolla digimedia-alan koulutuksen kehittämistä ja kehittymistä. Mediaa ja sitä sivuavia aloja opiskeli vuonna 2001 pelkästään korkeakouluissa (yliopistot ja amk:t) yhteensä noin 5000 opiskelijaa.

Koulutusta vastaavan työpaikan löytäminen ei tällä hetkellä ole vastavalmistuneelle helppoa. Vain harva tuotantoyrityksistä ylipäätään rekrytoi tällä hetkellä. Helpommin työpaikka saattaa löytyä asiakaspuolen yrityksistä.

Lähiaikoina selkeää parannusta ei tunnu olevan ilmassa, mutta toivoa sopii, että jatkossa tilanne kohentuisi.

Syyskuussa käsittelemme digimedian koulutustarjontaa tarkemmin. RE:n lukijana voit osallistua tuolloin koulutuskyselyymme. Sitä ennen toivomme kuitenkin, että tuot vahvasti mielipiteesi esiin alamme koulutuksesta, koulutustarpeista yms. RE:n keskustelupalstalla.