banner

RE: search

Ke 30.08.2006 kello 07:07 | Ei kommentteja | Kommentoi

Ulkomaan ihmeet

Suomen digipiirit ovat tutut. Olisko aika lähteä ulkomaille? Kolme osaajaa kertoo mikä meininki maailmalla on. Tehdäänkö todellakin paljon enemmän duunia ja saadaan paljon enemmän liksaa paljon makeemmista projekteista.

Teknologiajuhta Eestinmaalla

Tallinnassa majailevan Adell Taevas -yhtiön teknologiajohtaja eli tehnoloogiajuht Mika Tuupola on huomannut ainakin yhden ison muutoksen puolen vuoden työkokemuksen jälkeen. Enää työkaverit eivät nouse seisomaan, kun hän tulee juttelemaan heille.

“Onneksi! Mutta edelleen joskus vanhemmat työkaverit avaavat minulle oven."

"Ajatuksia ei ole aina helppo saada läpi. Asiat kannattaa siis ilmaista kuulijalle siten, että idea vaikuttaisi olevan hänen omansa.“

No, se on varmaan tuttua monelle Suomessakin. Mutta todellisiakin eroja on.

“Suurin eroavaisuus on se, että täällä ei ole varsinaisia tiimejä. Projektijohtaja siis valitsee kulloinkin vapaana olevat resurssit kuhunkin duuniin. Se tuntui ensin todella oudolta, mutta on toisaalta varsin tehokas työtapa. Kaikki saavat näin vaihtelevia duuneja ja työtaakka jakautuu tasaisemmin.“

Lisäksi Tuupola yllättyi siitä, että useat duunarit ovat moniosaajia. Sama tyyppi voi tehdä sekä leiskan että xhtml:n ja css:n.

“Joskus vielä jopa tarvittavat muutokset PHP-koodiin tai tietokantoihin. Suomessa kun olen tottunut siihen että AD tekee photarileiskan ja koostaja xhtml:n, eikä toisen tontille astuta.“

32-vuotias Tuupola lähti viime vuonna Viroon Taivas Egosta. Tarkoitus oli perustaa Egoa vastaava, internetiin keskittynyt toimisto Viroon. Aluksi hän pystytti tarvittavaa palvelininfraa ja auttoi löytämään rekryttäviä ihmisiä.

“Nyt teemme noiden ihmisten kanssa nettiprojekteja sekä Suomeen että paikallisille asiakkaille. Aika menee pääasiassa suunnittelupalavereihin, backend-koodaukseen ja projektinjohdollisiin hommiin. Olen siis sekatyöläinen.“

Asiakkaita Tuupola ei kauheasti tapaa, kielimuuri on vielä liian korkea huolimatta eestinkielen kurssista, jossa hän käy parina iltana viikossa. Edustustakaan ei juuri iltaisin ole, joten harrastuksiin on riittänyt aikaa.

"Täällä ei ikävä kyllä ole Suomen tasoisia kiipeilyseiniä eikä flippereitä. Nämä kaksi harrastusta ovat siis jääneet pois. Murtomaahiihto olisi täällä iso juttu, mutta se ei oikein kiinnosta. Onneksi pääsin aloittamaan wakeboard-kauden jo toukokuun alussa. Nyt kaikki vapaa-aika kuluu Pärnussa, jossa on loistavat vesiurheilumahdollisuudet.“

Pelkkää hiekkarantalomailua ei työ Virossakaan tietysti ole. Töitä pitää tehdä saman verran kuin Suomessakin. Deadlinen lähestyessä työpäivät venyvät pitkiksi ja viikonloppuihin, mutta löysempinä aikoina voi lähteä vastaavasti aikaisemmin pois.

“Ja kyllä täälläkin mainos- ja digimediatyöläinen saa keskivertoa parempaa liksaa. Alan palkat ovat tuttavieni mukaan olleet nousussa. Eivät kuitenkaan samaa vauhtia kuin esimerkiksi asuntojen hinnat.“

Vaikka Tuupolan lisäksi firmassa ei ole muita ulkomaalaisia ja vaikka Vironkin talvi on synkkä ja pitkä, hän jäisi mielellään pitemmäksikin aikaa lahden tuolle puolen. Tallinna kun on muutakin kuin vanha kaupunki humalassa.

“Totta puhuen Suomi näyttää täältä päin aika ankealta. Voi tuntua nurinkuriselta, mutta Eestissä olen joutunut jonottamaan kuuden kuukauden aikana vähemmän kuin yhden viikonlopun aikana Helsingissä. Kun hain oleskelulupaa, selvisin siitä viidessätoista minuutissa. Kun palautin paikallista veroilmoitusta, ja tarvitsin vielä virkailijan apua, selvisin siitä kymmenessä minuutissa. Pankissa ei tarvitse jonottaa. Vakuutusyhtiössä ei tarvitse jonottaa.“

Mitä toisit mukanasi Suomeen?

"Kohuket"

Tuupola on lukenut myös hieman huvittuneena Suomen-uutisia, joissa kerrottiin, kuinka Helsingin keskustassa avataan vihdoin WiFi-hotspotti.

“Täällä langaton verkko toimii lähes joka paikassa. Kahvilat, autopesulat, bensa-asemat...“

Silti Virossakin on pulaa alan osaajista. Tuupola sai pari työtarjousta heti ensimmäisten kuukausien aikana, mutta Taevas on tuntunut yhä mielenkiintoisimmalta.

Virossa ollaan Tuupolan mukaan samassa tilanteessa kuin Suomessa muutama vuosi sitten. On toisaalta toimistoja, jotka osaavat tehdä web-sivuja, mutta eivät tajua markkinoinnista paljoakaan. Toisaalta on mainostoimistoja, jotka tajuavat markkinoinnista, mutta eivät välttämättä ymmärrä internetin mahdollisuuksia.

Yksi mielenkiintoinen internet-markkinointiin keskittynyt yritys sentään löytyy, Altex.

“Täältä puuttuu lisäksi joitakin ammattikuntia, jos vertaa Suomeen. Esimerkiksi informaatioarkkitehtejä tai sisältosuunnittelijoita ei löydy.“

Suurimman osan hyvistä ihmisistä rekrytoivat Skype tai Playtech.

“Loput osaajat ovat tyytyväisiä freelancerina tai omassa pienessä firmassaan.“

Shampoopulloja ja päiväkaljoja Lontoossa

Sanni Sorma vastaa puhelimeen Lontoossa kesken työpäivän - baarin terassilla.

"Oli niin nätti päivä, että lähdettiin mun copyn kanssa ideoimaan ulos. Meidän pitäisi keksiä, miten saamme britit innostumaan syöpäjärjestön tukemisesta. Ja tästä baarista saa muuten Lapin Kultaa!"

Kuulostaa leppoisalta työskennellä yhdessä maailman suurimmista mainostoimistoista. Sorma, 34, on Ogilvy-mainostoimiston AD. Kollegoita riittää: Ogilvylla on pelkästään Lontoossa yli 700 työntekijää.

Silti Sorman varsinaiseen työyhteisöön eli konseptitiimiin Ogilvyn interaktiivisella puolella kuuluu oikeastaan vain kaksi ihmistä: hän ja australialainen copy. Muut ihmiset ympärillä vaihtuvat projektien mukaan.

Suurimpia asiakkaita Sorman vastuulla on Unilever. Sorma on tehnyt muun muassa Sunsilk- ja Dove-pesuaineiden kampanjoita.

"Periaatteessa mä olen Unilever-asiakkaiden taiteellinen vastaava. Kun joku on tehnyt bannerin tai vaihtanut shampoopullon väriä, minä varmistan, että se toimii hyvin myös brändin kannalta."

Lisäksi Sorma yrittää kollegoineen keksiä, millaisia kisoja pitäisi tuotteiden kyljessä olla, jotta ihmiset saadaan saitille - ja parhaassa tapauksessa vielä heidän sähköpostiosoitteensa talteen, noin esimerkkinä.

"Ideoidemme pohjalta me teemme tussilla storyboardit. Jos asiakas tykkää, briiffaamme suunnittelijat ja aletaan hommiin. Mulla jää päivässä ehkä tunnin verran aikaa kurkkia suunnittelijoiden olkapään yli ja käskeä siirtämään puolta pikseliä sinne tai tänne."

Sorma on asunut Lontoossa jo yhdeksän vuotta, mutta Suomen tuttujen kautta hän on kuullut, että täällä AD:t tekevät yhä itse myös käytännön toteutusta.

"Täällä saa vain ideoida. Tosin täällä taiteelliset johtajat ovat aika natseja, toisin kuin Suomessa. Toisaalta työkulttuuri taas ei ole hierarkkinen: isoillekin pomoille saa jutella ja esittää ideoita."

Sormakin on usein paikalla televisiopuolen aivomyrskyissä ja on oppinut samalla, miten televisiossa kommunikoidaan.

Sorman työmatka kestää tunnin verran, työt alkavat puoli kymmenen.

"Esimerkiksi eilen oli kello 17 brief tästä uudesta asiakkaasta, Cancer Research -yhdistyksestä. Olin kotona joskus kahdeksan aikaan, mikä on aika normaalia - paitsi jos on joku pitsi päällä. Tästä terassilta menemme vielä palaveriin. Mainosohjaajia ja valaisijoita edustava firma tulee näyttämään show reeliä."

Kiireisinä aikoina 60 tunnin työviikot saattavat harmittaa, sillä ylityökorvauksia ei tunneta. Valittaakaan ei hirveästi voi, sillä irtisanominen on helppoa.

"Eihän tässä harrastuksiin jää aikaa. En oikeasti ymmärrä miten perheelliset pystyvät tekemään töitä täällä. Hyvin usein naiset jäävät kotiin."

Palkat ovat tietysti Suomeen verrattuna hyvät. AD:n vuosipalkka keikkuu 50 000 punnan molemmin puolin. Korotuksiakin saa hyvin, jos se edellinen projekti on ollut tuloksekas ja pomo sattuu olemaan hyvällä päällä.

Sitä paitsi Lontoossa on tällä hetkellä työntekijän markkinat - ainakin jos osaa käytännön työtä.

"Ketään ei ole tarpeeksi tällä alalla, paitsi senioripomoja. Me etsimme uutta AD:ta, ja suosikillamme on nyt kolmen eri firman tarjoukset, joista hän voi valita. Rekryfirmoista tulee monelle soittoja, että ootko lähdössä jo. Freelancereita käytetään paljon, hekin tienaavat hyvin. Työsuhdeturva on tietysti vielä olemattomampi kuin vakituisilla."

Myös Sorma aloitti hommat Englannissa freenä. Sitä ennen hän oli työskennellyt graafisena suunnittelijana Tietovallassa Tampereella.

"Opiskelin Taiteen ja viestinnän oppilaitoksessa, erikoistuin kuvankäsittelyyn. Duunin sain sillä, että osasin käyttää Photoshoppia. Tein lähinnä cd-romppuja."

Rakkaus vei Sorman kuitenkin Lontooseen. Ensin Sorma teki freelancerina webbihommia, ja alkoi itsekseen opiskella alaa enemmän. Kahden ihmisen firma työllisti hetken aikaa. Ensimmäinen vakipaikka löytyi amerikkalaisesta Bluewaysta, josta Sorma sai taiteellisen johtajan paikan. Bluewave kaatui, mutta seuraava paikka löytyi amerikkalaisesta webbiin keskittyneestä Agency.comista.

"Amerikkalaiset asiakkaat eivät pitäneet sikäläisestä webbisuunnittelusta. Ne sivut olivat kuulemma saman kaavan mukaan tehtyjä. Eurooppalaista suunnittelua pidettiin paljon tyylikkäämpänä. Täällä Euroopassa taas esimerkiksi ranskalaiset eivät halua käyttää kotimaansa suunnittelijoita, koska Lontoota pidetään jotenkin coolimpana."

Mitä toisit mukanasi Suomeen?

"No tietysti tämän globaalisuuden, mikä täällä tuntuu. Mutta ehkä kuitenkin toisin kyllä meidän firman oman baarin. Sitä käytetään oikeasti tosi paljon, kalja kun on puolet halvempaa kuin muualla."

Nytkin Lontoon Ogilvyn asiakkaina ovat muun muassa IBM, American Express ja Avis.

"Juuri muuten voitimme... Ai niin, ei siitä saa kertoa vielä"; Sorma melkein paljastaa.

Lontoolla ei tietenkään tarkoiteta englantilaisia suunnittelijoita. Sorman copy on Australiasta, muutenkin väkeä riittää joka puolelta maailmaa. Paitsi ei suomalaisia.

"Ei täällä pidetä suomalaisia mitenkään merkittävinä osaajina. Ei kukaan tiedä meidän vahvaa internethistoriaamme tai tunne Habbo Hotelin kotimaata. Ruotsalaisia tänne halutaan, heidän nettidesigniaan pidetään kauhean hienona."

Vaikka Sorma on tuntemattomasta Suomesta kotoisin, tulevaisuus näyttää hyvältä.

"Jos webbi on ollut mainonnan suunnittelussa ennen pieni lisäpalikka, nyt muutos alkaa näkyä. Interaktiivisen puolen tulot ja myös osuus kokonaistuloksesta kasvavat koko ajan. On projekteja, joissa telkkarimiehet tulevat ottamaan oppia meiltä. Webbi on tärkeä media, sillä pianhan kaikki mediat sulautuvat yhteen."

Monitoimimies Molvenasta

Matti Djateu, Dieselin digitaalisen osaston tekninen konsultti ja projektipäällikkö on itse asiassa osa suomalaista jatkumoa Italiassa.

"Lähes osaston perustamisesta lähtien sen historiaan ovat kirjoittaneet suomalaiset nimensä. Muun muassa Jan Jernvall, Wille Frankenhaeuser ja Klaus Haapaniemi", 30-vuotias Djateu kertoo.

Itse hän päätyi pari vuotta sitten Italiaan ja Molvenan kaupunkiin, kun edellinen suomalainen suositteli. Sitä ennen hän palveli Suomessa Valveen riveissä. Nyt hän on saanut nauttia Pohjois-Italian maisemista Dolomiitteineen. Tosin niiden ihailuun ja omiin harrastuksiin ei jää aikaa kuin viikonloppuisin. Keskimääräinen työpäivä on kymmenen tunnin pituinen.

"No, esimerkiksi eilen heräsin puoli yhdeksän aikaan ja pikaisen aamupalan jälkeen ajoin duuniin, jonne kestää kotioveltani parikymmentä minuuttia. Puolentoista tunnin lounastauko pysäyttää keskipäivällä hetkeksi, mutta himassa olin vasta yhdeksän jälkeen."

Iltaisin riittää vielä edustustilaisuuksia, mutta Djateu yrittää usein hoitaa jonkun tuuraajan paikalle. Perheellinen kun ei aina halua lähteä iltamenoihin.

"Nythän olemme itse asiakkaan roolissa, joten saan tavata huippuihmisiä eri puolilta maailmaa. Työskentely esimerkiksi HI-RES!:n kanssa on opettanut uusia tapoja lähestyä projekteja. Ohjelmointi on viimeisen vuoden aikana jäänyt lähinnä kotiharrastukseksi."

Muu aika kuluu digitaalisten projektien tuottamiseen ja tekniseen konsultointiin. Digitaalinen osasto pohtii ja suunnittelee, miten uusia kampanjoita tai vaikka vanhojakin linjoja voi promota verkossa. Sivustoja, videota, musiikkia ja viraalimarkkinointia.

"Suunnittelemme ensin itse omin päin, miten jokin voisi toimia. Jos ideamme saavat vihreää valoa ja niihin riittää nappulaa, sitten ne tehdään. Joko teemme itse tai tilaamme ulkoisesti."

Italialaisesta työkulttuurista Djateu ei tiedä varmasti sanoa:

"Meidän tapamme tehdä töitä on luultavasti sekoitus eri maiden työkulttuureja, koska vajaa puolet täällä suunnittelukeskuksessa työskentelevistä ovat ulkomaalaisia. Titteleille annetaan paljon arvoa Italiassa, mutta se ei ainakaan meillä estä ajatusten eteenpäinviemistä ja niiden läpi saamista."

Mitä toisit mukanasi Suomeen?

"Dolomiitit."

Digimedia-alan tilanne näyttää Djateun mukaan Italiassa koko ajan paremmalta.

"Uusia asiakkaita virtaa toimistoihin, mutta rekrytointien suhteen ollaan edelleen maltillisia. Italiassa toimistojen tarjoamissa palkoissa ei ole tietääkseni tapahtunut yhtä suurta muutosta kuin esimerkiksi Englannissa ja Australiassa."

Suomi näyttää Italiasta katsottuna lähinnä "kylmältä", mutta silti Matti Djateu on palaamassa tänne takaisin. Tuli sen verran kiinnostava tarjous Bob Helsingistä.

"Kehitän verkkopuolta. Työskentelen Bobin tiimeissä yhdessä AD:n ja copyn kanssa. Vaikka Bob on voittanut Effie- ja Grand One -palkinnot, webin erikoisosaaminen halutaan saada mukaan heti suunnitteluvaiheen alusta."

// Riku Sivonen

Kommentoi

Nimesi
URL / Email
Viesti