|
|
Kuten tapana, alkuun hyvät uutiset: Digimedia-ala (formely known as uusmedia) ei ole kuihtumassa pois vaan se on tutkimuksen mukaan vakiinnuttanut asemansa. Hypevuosien luvuista on liikevaihdon ja varsinkin työntekijämäärien suhteen tultu alaspäin, mutta ei dramaattisesti.
Culminatumin LTT-Tutkimukselta tilaaman (rahoittajana Kauppa- ja teollisuusministeriö) tutkimuksen mukaan digimedia-alan kokonaisliikevaihto oli viime vuonna noin 150 miljoonan euron bisnes. Tutkimus rajattiin koskemaan digitaalisen median asiantuntijapalveluita tarjoavia yrityksiä eli yrityksiä, jotka eivät tee softaa vaan laskuttavat työstään tunti tai projektikohtaisesti.
Sitten ne huonot uutiset: alan kasvun ennustetaan olevan varsin hillittyä, noin 2-5 prosenttia vuoteen 2006 saakka. Kuluvasta vuodesta on odotettavissa jopa hieman edellisvuotta heikompi. Uusia työpaikkoja alalle odotetaan syntyvän vaivaiset 200-300 kappaletta seuraavan kolmen vuoden aikana.
Huolestuttavin tieto oli se, että tutkimukseen haastateltujen mukaan vuonna 2002 alan toimeksiannoista maksettiin huomattavasti vähemmän kuin aiemmin.
Tutkimuksen julkistamistilaisuudessa puhunut Everscreenin johtaja Lassi Tolonen kertoi tilannetta hyvin kuvaavan anekdootin. Juuri päättyneeseen julkisen sektorin tarjouskilpailuun osallistui viisi digimediayritystä. Kolmen alalla hyvin tunnetun yrityksen tarjoukset olivat muutaman tuhannen euron sisällä toisistaan noin 45 000 euron hintaluokassa. Mukana olleista kahdesta pienemmästä toimijasta toinen tarjosi palvelukokonaisuutta 17 000 eurolla ja toinen 11 000 eurolla. Tarjouskilpailun voitti halvin vaihtoehto.
“Pekka ja Flash“
Hankkeessa päätutkijana toiminut Tommi Pelkonen piti yhtenä alalle ominaisimpana piirteenä “Pekka ja Flash“ –ilmiötä. Suurin osa alan 280 yrityksestä on pieniä nyrkkipajoja joiden liikevaihto jää vuositasolla alle 100 000 euron. Peräti 70% yrityksistä työllistää alle 10 henkeä.
Pelkosen mukaan huomioitavaa "Pekka ja Flash" -ilmiössä on se, että autotalleista on siirrytty nyt yrityshautomoihin.
Yli 50 henkeä työllistäviä yrityksiä maasta löytyy vain kymmenen kappaletta. Toisaalta klassinen 20/80-sääntö pätee silti digimedia-alaan. Noin 20% yrityksistä vastaa 80% alan liikevaihdosta.
Kannattavuus paranemaan päin
Suurin osa maan 280 digimediayrityksistä on kannattavia. Huippuvuonna 2000 maassa oli 340 yritystä, joista heikoimmat ovat karsiutuneet pois. Heikosta kehityksestä huolimatta alalle on uskaltautunut liuta uusiakin yrittäjiä. Alalle tyyppillinen fuusioitumiskehitys on myöskin jatkunut.
Yritysten keskimääräinen myyntikate oli noin 500 000 euroa ja myyntikate per henkilö noin 50 000 euroa.
Tutkimuksen valossa näyttäisi 21-30 työntekijän koko olevan kannattavuuden kannalta optimi. Tutkimuksen mukaan yllättävän moni kokoluokkaan kuuluva yritys yltää 2-3 miljoonan euron liikevaihtoon.
Pelkosen mukaan digimedia on kuitenkin vielä kaukana mainostoimistojen laskutuksesta. Mainostoimisto lähettää laskun heti jos logon paikkaa joudutaan siirtämään leiskassa. Asiakas olettaa, että digimediatoimisto tekee saman ilmaiseksi, Pelkonen huomauttaa.
Pelkosen kärjistys on varmasti oikeansuuntainen, mutta suurin ero mainosbisnekseen löytynee asiakassuhteiden erilaisuudesta. Harvalta digimediatoimistolta löytyy montaakaan "tiliasiakasta", joille töitä tehdään jatkuvasti. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen projekti on myytävä erikseen, mikä ei voi olla näkymättä viivan alla.
Koulutuspolitiikalle risuja
Leipänsä digimediahommissa ansaitsee tällä hetkellä noin 2200-2300 henkeä. Huippuvuonna 2000 työntekijöitä oli hetkellisesti noin 3500. Pelkosen mukaan alalle jääneet ovat pitkälti samoja henkilöitä, jotka työskentelivät alalla jo ennen kuumimpia hypevuosia.
Tutkimus nosti pöydälle RE:n palstoilla moneen kertaan puidut koulutukseen liittyvät ongelmat. Koulutuksesta on ylitarjontaa ja laadussa on parantamisen varaa. Tutkimuksen mukaan huippuosaamista tarvitaan kipeästi enemmän ja näennäistä osaamista vähemmän.
Pääkaupunkikeskeistä toimintaa
Suuri uutinen ei ole se, että digimediabisnes on pääkaupunkikeskeistä. 56% yrityksistä päätoimipaikkana on Helsinki. Jos huomioidaan koko Uusimaa nousee luku 60 prosenttiin. Muita merkittäviä keskittymiä ovat Tampere, Turku ja Oulu.
Pääkaupunkikeskeisyyden nähtiin johtuvan asiakkaiden keskittymisestä pääkaupunkiseudulle. Tutkimuksen julkistamistilasuudessa puhunut Mediaosuuskunta Haukion KP Hiltunen nosti esille julkisen vallan tuen kohdistamisen problematiikan. Pitäisikö julkinen tuki suunnata alueellisesti vai pyritäänkö edesauttamaan alan kansainvälistymistä? Tällä hetkellä alan liikevaihdosta vain noin 10% tulee maan rajojen ulkopuolelta.
Asiakkaan busineksen ymmärtäminen A ja O
Tutkimuksen lopputulemat digimediayritysten osalta eivät nostaneet esiin mitään uutta auringon alla.
Tutkimuksen mukaan digimediayritysten tulee osata entistä paremmin perustella toimenpiteidensä todelliset hyödyt asiakkaille. Asiakkaat ovat oppineet läksynsä sitten hypevuosien ja ovat nykyisin hintatietoisempia, osaavampia sekä vaativampia ostajia.
Digimediayrityksille suunnatuissa suosituksissa painotetaan myöskin verkottumisen hyötyjä ja huippuosaamiseen tähtäävää kehittämistä. Verkottuneen alan maineestaan huolimatta on alihankinnan osuus yllätävän pieni; tutkimuksen mukaan alihankinnan osuus yritysten liikevaihdosta on keskimäärin vain noin 5-10%.
Digimedia 2003 - Nykytila ja kasvunäkymiä -tutkimuksen löytyy kokonaisuudessaan osoitteesta
Mukava huomata, että alaa tutkitaan oikein valtiovallan taholtakin. Nuori ala alkaa toipumaan aloitusjuhlien jälkeisestä karapulasta sateiseen kevääseen. Nyt alkaa sorvin pyörittäminen ja taksikuitteihin tutustuminen. Mutta mikä nimeksi punasilmäiselle toimialalle? Uusmedia nimen maine taisi mennä juhlissa, kun tanssiitiin pöydillä eikä maksettu piikkiä! Digimedia! Häh? No miksipä ei.
Ihan sama, hevosetkin nauraa meille. Otetaan ihan mikä vaan, MUTTA voitaiskos sopia, että käytetään samaa nimeä! Ihan vaan vaikka asiakkaiden vuoksi. Sääliksi heitä käy, kun puhelin soi joka nyrkkipajasta tai Konsultti-, Uus-, Digi-, Netti-, Verkkoviestintätoimistosta jne...
Alan uskottavuutta nostaisi, kun joku kollegio voisi sopia alalle yhteisen termistön, jota me sitten pyrkisimme käyttämään asiakkaita lähestyttäessä.
Mutta mistäpä tälläinen über totuus löytyy. Varsinkin kun alan mottona tuntuu olevan: Me ei olla mitään kommunismiin assosioitavia järjestäytyneitä työläis-/riistäjäorganisaatioita. Yrityksiä yhteisen edun ajamiseen on ollut monia, vaihtelevin menestyksin. Ettei vaan olisi kuitenkin ollut oma napa edessä!
Ei vissiin auta nyrkkipajan kuin odotaa mitä "isot pojat" tekee. Sitä odotellessa vois ottaa vaikka hiukan krapulakaljaa ja vetää peiton takas korville.
Hyvää yötä ja kauniita unia.
Han Soolo - Ymmärsit yskän oikein. Sanana "Uusmedia" oli sinänsä kuvava - Uutta puuhastelua mediakentällä. Termiin valitettavasit alkoi assosioitua aika paljon hypen tuomaa negaatiota. Ehkä paras poiminta on erään suurehkon alan yrityksen verkkosivuilta slogani: "Perinteistä uusmediaa"...nopeasti siis itsekkin kulutimme uutuuden puhki.
Korppus puudel, eli villakoiran ydin onkin juuri siinä, että jos ala haluaa arvostusta, on yhdessä luotava pelisääntöjä ja muokattava eettinen ohjeistus. Näin ehkä asiakkaatkin alkavat arvostaa meitä. Tosin säännöillä ei tuppaa olemaan virkaa jos ei ole minkäänlaista sanktio järjestelmää (!?).
Kuka hyppäisi ratiin ja ajaisi perille, eikä vain kaahaisi näyttämisen halusta?
No miten olisi ihan suomen kielellä verkkoviestintä? Kouluissakin opetetaan verkkoviestintää sillä nimellä. Digitaalinen media voi tarkoittaa mitä vaan aina cd-levyistä digitaaliseen televisioon ja radioon. Uusmediaa ei kukaan halua enää käyttää, se tuli jo selväksi. Kun itse puhun asiakkaitteni kanssa, käytän sanaa verkkoviestintä. Se on selvää suomea ja tyhmempikin ymmärtää mitä se tarkoittaa.
Jos nörtillä paita roikkuu päällä niinkuin henkarissa, pitää ilmeisesti pullistella idioottimaisella jargonilla. Kiva jos sivistyssanat ovat hallussa, mutta kun näin ei usein edes ole. Minulle kollegoiden arvostusta tärkeämpää on asiakkaiden pitäminen tyytyväisenä. Yhteisestä kielestä ei silloin ainakaan voi olla haittaa.
"Termiin valitettavasit alkoi assosioitua aika paljon hypen tuomaa negaatiota."
-Pitäs olla jokin uusi ja hieno sivistyssana jolla pääsee tuntemaan ylemmyyttä? Miten olisi Negaatioistaan disassosioitunut hypemedia? :D Hypemedia näin meidän nördejen kesken.
Anna kaikki kestää. :) Verkkomedia tai -viestintä on niin nappiin hyvä, että siitä vain sitä käyttämään.
Uusmedia on jo kaikille tuttu; turha keksiä muuta nimitystä. Toki verkkoviestintä ja -media ym. ovat kuvaavia sanoja, mutta tärkeämpää olisi päästä hypestä eroon. Tai paremminkin sen jättämistä tahroista.
Hypettömän sanan keksiminen ei nähdäkseni muuttaisi mitään. Tärkeämpää olisi, kuten jo yllä on tullut ilmi, että kaikki käyttäisivät SAMOJA sanoja samoista asioista.
En ole vähään aikaan kenenkään kollegani tai asiakkaani käyttävän sanaa uusmedia. Itse pidän enemmän verkkoviestinnästä tai digitaalisesta viestinnästä. Pääasia on kuitenkin se, että puhuu sitä kieltä mitä asiakas ymmärtää. Se ei paljon kassassa näy jos puhuu jargonia omiensa parissa, asiakkaat kun tahtovat loppupelissä rahoittavan yrityksen toiminnan.
Kuitenkin määrittelette partnerinne Wysiwygin uusmediaa tekeväksi yritykseksi:
http://www.arctive.com/fin/partnerit.php
Löytyihän. =)
Jos tästä jotain hyötyä oli niin se, ettei "uusmedia" ole unohduksissa teidänkään yrityksessä.
Niin, jos tarkemmin katsot niin teksti on kopioitu suoraan heidän sivuiltaan. Itse emme uusmediasta puhu lainkaan... muuta kuin pakosta ;)
Sitä epäilinkin, mutta erehdyin optimistisesti luulemaan, että päätätte itse sivujenne sisällöstä. ;)
Myönnän kyllä, että verkkoviestintä on lähes yhtä hyvä termi kuin uusmedia. Molemmat ovat sanoina melko abstrakteja, mutta uusmedia lienee edelleen tunnetumpi asiakkaiden keskuudessa.
Tunnettuus on kaksiteräinen miekka. Törmäsin taannoin yhden yrityksen "tutkimukseen", jonka tulosten perusteella samainen yritys oli omalla toimialallaan selvästi tunnetuin yritys. Sitä tutkimus ei kertonut, että oliko tunnettuus positiivista tai negatiivista - tai tätä ei julkisuuteen kerrottu.
Vähän samaa analogiaa voidaan käyttää uusmedian kohdalla... suurin osa asiakkaista varmasti tuntee termin, mutta millaisia mielikuvia se herättää?
Kuvittelisin asiakkaiden suhtautumisen olevan sama myös esim. verkkomedia-sanan suhteen. Kysehän on samasta asiasta, ja ennakkoluulot kohdistuvat toimialaan eikä sen nimitykseen.
En itse ole käytännössä törmännyt kovinkaan pahoihin ennakkoluuloihin uusmedia-alaa kohtaan. Lähinnä ne ennakkoluulot ovat joillakin harvoilla, esim. Hesarin toimittajilla. Jos itse antaa hyvän ensivaikutelman ja toimii kaikinpuolin asiallisesti hypettämättä (ja laskuttamatta) maasta taivaisiin, niin johan asiakkaalla ennakkoluulot unohtuu.
Uskon kyllä, että ennakkoluuloisia kauhukertomuksiakin löytyy - samoin kuin niiden aiheuttajia.
Eipä tuossa uusmedia-sanassa liiemmin ole mitään vikaa. Aiheuttaa sanana korkeintaan samankaltaisia närästyksiä vatsan pohjalle kuin "kokonaisvaltaiset ratkaisut", jota lähes jokainen (siis ennen ainakin) mediatoimisto viljeli ahkeraan sivuillaan.
Yksinkertaisempi ja ymmärrettävämpi sana kuten verkkoviestintä, kestää varmaan huomattavasti enemmän kulutusta kuin sana uusmedia, joka ei enää ole edes niin "uusi juttu". Kaiken hyvän lisäksi, kaikki "uusmedia-talot" tuntuvat nyhtävän parhaat rahansa "vanhasta" mediasta.
Joten... eiköhän "evoluutio" karsi sanan uusmedia pois hyvinkin pian.
Mitäs te höpisette krapulasta - "uusmedia" työllistää yhtä paljon ihmisiä kuin vuonna 1998, jolloin oli jo hypekupla hyvässä nousussa. Kyllä tämä ala on ihan normaalissa nousukunnossa, kolmen vuoden takaista höyryhumalaa on turha haikailla takaisin. Olinko minä jo liian vanha tullessani alalle, mutta kyllä senaikainen pöhinä oli minusta täysin epäterve tila, joka ei voinut kestää. Ja kyllä teillä on vielä uudestaan elämässänne varaa niihin leluihin ja harrastuksiin joista olette nyt väliaikaisesti joutuneet luopumaan, kunhan vain teette ahkerasti töitä vuosikymmenen tai pari.
Firmat tarvitsevat palveluitanne, koska ne investoivat koko ajan digitaaliseen viestintään tai uusmediaan, miksi sitä nyt kutsutaankaan.
Mutta ikinä ei enää tulla päästämään kaksikymppistä tuulipäätä esittämään huonoa strateginen konsultti-imitaatiota isoille herroille. Siitä on turha uneksia.
Mitäs te höpisette krapulasta - "uusmedia" työllistää yhtä paljon ihmisiä kuin vuonna 1998, jolloin oli jo hypekupla hyvässä nousussa. Kyllä tämä ala on ihan normaalissa nousukunnossa, kolmen vuoden takaista höyryhumalaa on turha haikailla takaisin. Olinko minä jo liian vanha tullessani alalle, mutta kyllä senaikainen pöhinä oli minusta täysin epäterve tila, joka ei voinut kestää. Ja kyllä teillä on vielä uudestaan elämässänne varaa niihin leluihin ja harrastuksiin joista olette nyt väliaikaisesti joutuneet luopumaan, kunhan vain teette ahkerasti töitä vuosikymmenen tai pari.
Firmat tarvitsevat palveluitanne, koska ne investoivat koko ajan digitaaliseen viestintään tai uusmediaan, miksi sitä nyt kutsutaankaan.
Mutta ikinä ei enää tulla päästämään kaksikymppistä tuulipäätä esittämään huonoa strateginen konsultti-imitaatiota isoille herroille. Siitä on turha uneksia.
Tämä ei valitettavasti tule pitämään paikkaansa, sen osoittaa historia. Kerran vuosikymmenessä tulee aina tällainen hype-jakso, jossa vanhat toimintatavat muka murtuvat. Kasinovuosien ja it-kuplan väliin mahtui noin 10 vuotta ja tästä voikin sitten laskea, milloin seuraava aalto on kohdalla. Eli eikun vaan tekemään PowerPoint-kalvoja valmiiksi, niin saadaan rahat pois ;)
Eikä sitten muuta kuin keksimään kunnon sloganeita:
100 vuotta uusmediaa!
tai vaikkapa,
Mikä vitun vallankumous?
Tuo asiakasdimensio on mielenkiintoinen.
Tuntuu, ettei kentällä ole vieläkään luovuttu "perinteisestä" jargonilla ja seksikkäillä latteuksilla asiakkaan pääparan pyörittämisestä ja tätä kautta rahastuspyrkimyksistä. Koskahan se kupla oikeasti puhkeaa, kun kaikki tahtovat edelleenkin olla kaikkialla, kaiken aikaa ja kaikkien kanssa, niin asiakasrajapinnassa kuin tuotannonkin puolella.
Rehellisyys kunniaan, kuokka käteen ja jussipaita päälle, prkl.