Pelejä pelatessa on melkein aina tekemisissä 3D:n kanssa. Telkkarista on vaikea katsoa mainoskatkoa näkemättä 3D:tä. Mutta viime aikoina ei ole tullut käytyä saitilla, jossa esimerkiksi 3D-vastaanottoapulainen toivottaa tervetulleeksi. Vähän aika sitten törmäsin kyllä mainokseen, jossa uutta 3D-mallinnettua Mersua sai pyöritellä ympäri. Ja olihan se saitti, jossa sai tutkiskella kaljapulloa eri puolilta. Mahtavaa?
Mainitut nettiesimerkit eivät innosta 3D:hen erikoistuneissa firmoissa. “En juuri pidä näistä 3D-avustajista“, todetaan yhdestä firmasta. “Netissä voisi tehdä 3D:llä paljon muutakin kuin pyöritellä“, sanotaan toisesta.
Jo muutaman 3D-firman edustajan kanssa juteltuaan alkaa valjeta, ettei verkko ole kiinnostavimpien puheenaiheiden joukossa.
“Kyllä sinne voisi tehdä enemmän ja monipuolisemmin, mutta asiakkaat pelkäävät raskaita sivuja. Jos saa tehdä plug-inillisen saitin, niin se on korkeintaan flashiä“, sanoo jyväskyläläisen 3D Artsin toimitusjohtaja Jonne Castrén.
Raskaan saitin pelko on hänestä liioiteltu, koska 3D:tä voi tehdä nettiin myös kevyesti. Vika on ennemmin saittien tekijöissä, jotka eivät osaa hyödyntää 3D:tä, vaan tyytyvät pyörittelyyn.
“Eihän 3D sinällään tee saitista hyvää, mutta aina ei tunnuta ymmärtävän sen mahdollisuuksia. Eniten ihmetyttää suomalaisten nettikauppojen haluttomuus hyödyntää 3D:tä. Heille siitä olisi tuotteen esittelemisessä hyötyä“, Castrén pohtii.
|
Tulee selväksi, ettei 3D Artsilla ole mitään nettihommia vastaan, mutta kylmät tosiasiat puoltavat ennemmin muita hommia.
“Raha on televisiopuolella, joten sinne suuntautuminen on luonnollista“, sanoo Castrén.
Pelipuoli kiinnostaa myös. 3D Artsilla on viritteillä jonkinlainen pelisysteemi, Castrén vihjaa. Sen lisäksi firma toimisi mielellään alihankkijana pelitaloille, mutta sellaisia mahdollisuuksia aukenee harvoin.
Grafiikka naimisissa ohjelmoinnin kanssa
Tällä hetkellä kotimaan pelitalot tekevät kaiken grafiikkaan –ylipäätään peliin – liittyvän oikeastaan itse. Sen on huomannut myös 3D Ahjo, joka myös tekisi mieluusti peleihin liittyvää hommaa. He olivat mukana Combat Mission 2 –pelin teossa ja korostavat nyt mielellään keissiä osoituksena pelipuolen kokemuksesta.
Pelitalot eivät juuri käytä alihankkijoita, koska grafiikka ja ohjelmointi vaikuttavat toisiinsa niin olennaisesti. “Harvemminpa nuo firmat ulkoistavat ydinosaamistaan“, 3D Ahjon Sami Mäkinen nyökkää ymmärtäväisenä.
Max Paynen tehneellä Remedyllä on muutamaan otteeseen kaavailtu alihankkijoiden käyttämistä, mutta niillä kerroilla duunit on hoidettu Paynen julkaisijalla – ja copyrightin omistajalla – Take2:lla.
“Grafiikka- ja ohjelmointipuoli ovat naimisissa keskenään, joten on vaikea ostaa ulkopuolelta. Grafiikka on valmista vasta juuri ennen kuin peli menee painoon. Jotain saattaa muuttua viime hetkillä, jolloin joko ohjelmointi vaikuttaa grafiikkaan tai toisin päin“, selvittää Remedyltä senior level designer Samuli Viikinen.
Kokonaisuuden perusta on ohjelmoinnissa, joten lopputulos on pitkälti kiinni myös siitä miten hyvin graafikko osaa käyttää ohjelmoitua hyväkseen. Tekoprosessia helpottaa se, että Remedy tekee pelit itsesuunniteluilla ohjelmistoilla, joita koodarit ja graafikot kehittävät yhdessä.
Alihankkijoiden käyttäminen olisi luontevaa lähinnä osiin, jotka eivät ole kiinteä osa peliä.
“Voisi kuvitella, että jos tarvittaisiin jotain animaatio-osasia tai muuta mikä ei liity suoraan tekniikkaan, niin voisi löytyä ulkopuolisia tekijöitä“, Viikinen pohtii.
Peli-animaatiot eroavat selvästi TV- ja webbiduuneista jo reaaliaikaisuutensa takia, joten pelkkä 3D-animoinnin osaaminen ei itsestäänselvästi riitä.
Asiakkaiden tietotasoa nostetaan
Peliteollisuuden varaan 3D-osaajien ei Suomessa kannata laskea. Sen lisäksi, että pelitalot ovat omavaraisia, korkean tason firmoja meiltä löytyy vain kolme.
Toisaalta tv-mainosalallakaan tilanne ei ole ihan huipussaan. 3D Ahjolaiset toteavatkin, että taantuma aiheutti pientä hidastumista 3D-hommien kasvussa.
Vaikka firma aloitti syyskuussa 2002, sen emoyhtiöt Aniway, Dream One ja Celarius ovat tehneet 3D:hen liittyviä hommia jo 90-luvun lopulta.
Itse 3D Ahjon on tarkoitus esitellä omaa osaamista muun muassa mainostoimistoille keväällä. Oman firman esittelemisen lisäksi potentiaalisille asiakkaille selvitetään 3D:n mahdollisuuksia, jotka eivät välttämättä ole ennestään selvät.
“Aina ei ymmäretä millaisia eroja kuvien välillä on. Usein 3D mielletään tavalliseksi kuvan piirtämiseksi, eikä nähdä eroa piirtämisen ja mallintamisen välillä“, toteaa Markku Hyttinen.
Samalla kun asiakkaan tietotaso siitä mitä firma tekee paranee, valkenee myös hintapolitiikka.
“Se mistä hinta tulee ja miksi eri asiat ovat eri hintaisia“, lisää Mäkinen.
Pidemmän tähtäimen tavoitteekseen firma sanoo 3D-animaatiosarjan tekemisen. Leffaosaamista firmalla on Vanilla Productionin kymmenminuuttisesta lyhäristä, johon 3D Ahjo teki tarinalle keskeisen 3D-kalan, joka liitettiin filmille.
Muilla uusmedian alueilla tuttu karsintailmiö näkyy myös 3D-alalla. Kun tarjonta on kasvanut vähän liian isoksi, alkaa osa tippua pois.
Pelipuolella trendi on isommat pelit, joiden tekemiseen tarvitaan enemmän väkeä. Remedyllä ei nyt rekrytoida, sillä firmassa tehdään yhä yhtä peliä kerrallaan – nyt jatko-osaa Max Paynelle.
“Kun pelien koot kasvavat, on maailmalla alettu yhdisellä pelitaloja tekemään isompia pelejä, suuremmalla ryhmällä“, sanoo Viikinen.
Tulevaisuudessa Remedykin ehkä tarvitsee enemmän tekijöitä, jos trendi jatkuu nykyisenlaisena.