Suomessa on karvan alle miljoona laajakaistaliittymää, eli useampi miljoona käyttäjää. Amerikkalaiset nuoret käyttävät tutkitusti enemmän internetiä kuin katsovat televisiota. Suomen suurimmalla aikakausilehdellä, Avulla, on noin miljoona lukijaa. Mitä tämä kaikki tarkoittaa?
Kuluttajat ovat kovaa vauhtia omaksuneet internetin palvelu- ja asiointikanavana. Yritysten päättäjät käyttävät luontevasti sähköistä palvelukanavaa ja miettivät "pitäisikö meidänkin yrityksen kanssa pystyä
asioimaan verkossa" mutta verkkomediat vain heikkenevät.
Lyhyt markkinakatsaus.
Huolimatta siitä, että kotitalouksilla on koneissa lähes televisiotason ilmaisuun kykenevät laitteet ja yhteydet, keskeisimmät iltapäivälehdet yrittävät tuputtaa kuluttajalle näköisjulkaisuja. Ideana näyttäisi olevan
oman toiminnan kehittäminen tarjoamalla murusia itse julkaisusta "teaserina", jotta varsinainen liiketoiminta ei kärsisi.
Käyttämällä näitä palveluita varmistuu joka kerta siitä, ettei itse lehteäkään kannata ostaa. Rakkaus tabloidiin on rajaton. Miksei Viiviä ja Mattia voisi referoida livenä?
Suomen suurin kaupallinen televisiokanava vetää perässään hahmotonta portaalia, joka sisältää muun muassa Suomen 15. parhaan naistenlehden, onnettoman matkailupalvelun, kirjallisen Tulosruudun sekä ison läjän sitä samaa perusmateriaalia mitä kaikilta muiltakin löytyy. Hävetkää!
Jos vertaa parhaita verkkomedioita aikakausilehtiin, ollaan lukijämäärässä varsin kilpailukykyisiä. Kaikki alalla olevat tietävät, kuinka vaikea markkinalla on lanseerata uutta printtijulkaisua. Rahaa menee helposti miljoonakin euroa. Miksi mediayhtiöt kuvittelevat, että verkkopalvelun täytyy olla kahden viikon ja 20 tuhannen euron jälkeen kannattava?
Eikö ymmärretä, että kanavariippumattomasti sisällön, formaatin ja liiketoimintamallin tulee olla kaikilla parametreillä kilpailukykyinen? Jos haluat tehdä
urheilumedian, sen on oltava todella hyvä verrattuna kaikissa kanavissa tarjottaviin sisältöihin. Kilpailu ulottuu yli jakelukanavien.
Miten on mahdollista ettei verkkoon ole synnytetty enempää koko mediaa mullistavia sisältökonsepteja? Mistä päättäjät luulevat liiketoimintansa kasvun tulevan? Rohkeutta! Luovuutta! Toimintaa!
Miten sitten menestystarinoita verkkoon rakennetaan? Käsitykseni mukaan samalla tavalla kuin muihinkin kanaviin...
1. Määritellään oikea kohderyhmä
2. Luodaan kantava idea
Kantava idea ei ole "naisten -lehti" tai "uutispalvelu" vaan jotain
mitä esimerkiksi Tekniikan maailmalla, Glorialla ja Pirkalla on. Ilman
alkuperäistä ja kantavaa ideaa ei ole elämää. Median kantava ajatus täytyy
tunnistaa julkaisua lukematta.
3. Luodaan ideasta formaatti
Määritellään Kenelle, milloin ja miten julkaisu ilmestyy. 24/7 tai joka päivä ei ole mikään formaatti-idea.
Ilmestymisen eli verkossa päivittymisen täytyy olla yhtä selvä kuin millä
tahansa julkaisulla. Keskiviikkona Aku Ankka, perjantain Nyt -liite ja
Hesari joka päivä. Kuka pystyy nykyisistä verkkomedoista ymmärtämään milloin
ne "ilmestyvät"?
4. Sitoudutaan formaatin menestykseen
Menestyksen takana ovat taitavat toimittajat, toimivat tekniset ratkaisut ja ennenkaikkea liiketoimintamalli.
Arvonsa tunteva jukaisu löytää myös profiililleen sopivat mainostajat. Jos homma alkaa soittoääni -ilmoittelusta tai bannerispämmäyksellä on tarun loppukin lähellä.
5. Julkaistaan näkyvästi niin että uudesta tulokkaasta myös puhutaan. Ja pysytään näkyvillä.
6. Ja ennenkaikkea: tuotetaan sisältöä rakkaudella, intohimolla ja korkealla moraalilla.
Tarjoillaan tuoreita, mielenkiintoisia ja relevantteja sisältöjä. Kyseenalaistetaan tekeminen joka päivä. Jokaisessa ilmestyvässä numerossa. Ja tehdään läpimurto. Kuluttajamarkkinoille lanseeraminen ei ole
viikkojen tai kuukausien rykäisy, vaan paremminkin vuosien väsyttämistaisto. Se vaatii rohkeutta ja sitkeyttä. Sitä on vaikea Suomalaisissa verkkomedoista löytää.
Hyvä kirjoitus ja paljon hyvia ajatuksia.
Mutta ne reaaliteetit, yritystoiminnan on oltava kannattavaa, uusilla aloittavilla yrityksillä ei ole varaa testata vuosia mikä toimii, tulosta on tultava nopeasti.
Alma, SanomaWSOY:n bisnes on jokin muu kuin internet, miksi yrittää tappaa oma leipäpuu, kun yhdellä sanomalehden numerolla voi laskuttaa miljoonaeuroa.
Yritä tehdä jollain nettisivustolla sama summa rahaa edes 10 vuodessa.
Yhden, kahden tai useamman henkilön palkkojen hankkiminen internet-sivustolla vaatii melkoista liikevaihtoa, mikä tarkoittaa että jostain on se raha revittävä. Maksulliset sivustot eivät tule kysymykseen, kukaan ei halua maksaa kun netti on ilmainen. Bannereilla palkkojen hankkiminen on aika toivotonta.
Internetin rooli on hyvin pitkälle yritysten esittely-mainos-markkinointi-sivut, ja sitä on myös iltapäivälehtien nettisivut, joiden tarkoituksen on vain myydä päivän numeroa, kuten muidenkin aikakausilehtien nettisivut.
Sanomalehtien toimituksellinen sisältö on arvokasta ja sitä ei maksutta haluta tarjota, mutta eipä siitä ole juuri kukaan netissä halukas maksamaankaan.
Mikä netissä sitten toimii?
Jos teet hyvää viihdettä ja sisältöä maksutta se toimii, uteliasta yleisöä löytyy, mutta rahoiksilyöminen on vaikeata.
Hyötypalvelut on luonnollisesti yksi mikä kehittyy jatkuvasti, esim.
http://www.nettiauto.com/
http://keltainen.fi
yms. oikotie, etuovi jne..
Mikä sitten ei toimi
Näyttäviä sivuja voi kuka tahansa tuottaa, mutta kun tarjontaa on tuhansia ei kriittistä massaa riitä koskaan kaikille, surffaajat pirstaloituu netin syövereihin.
Parasohje on ehkä kuitenkin se että tee kaikki mahdollisimman pienellä organisaatiolla vaikka yksin (vaatii osaamista), tällöin on ehkä mahdollista päästä kannattavaan toimintaan. Tästäkin esimerkkeinä Pressi.com, Digitoday ja Webnewsmonitor.
Pressi.com ja Webnewsmonitorin mahdolliset menestymiset perustuu palveluun josta yritykset ovat valmiit maksamaan. Digitodayn valtti oli ehkä se että vei suurelta medialta lukijoita, ja tuli näin ostetuksi pois kilpailemasta.
Harraste sivut ovat kysyttyjä, mutta mistä löytää sellainen aihepiiri jolle ei ole omaa foorumia tai kotisivua
Veit veikkonen sanat suustani. Näinhän se on, että kovin moni ei ole valmis maksamaan webbisisällöstä. Tällä hetkellä parhaimmat webbisisällöt on myös, kuten mainitsit, pienen piirin juttuja (joku tietty harrastus useimmiten) ja yhden tai muutaman ihmisen tekeleitä.
Esimerkki kirjoituksessa mainisusta formaattikysymyksestä: Itse olen lukenut Ilta-Lehteä vuodesta 96 tms (vai milloin se nyt verkkoon tulikaan) ja en ole ajatellut, että kaipaisin siihen enemmän "webbimäistä" taittoa yms. Toimii tällaisenaankin kuin junan vessa, koska silmälyä suurin osa siitäkin lukemisesta on. Poikkeuksena mainiot kolumnit tai jokin yksittäinen juttu.
Niin, ja olen kohtuu aktiivinen webbikuluttaja sen lisäksi että teen sitä työkseni. Voin helposti kuvitella, että isojen talojen on äärimmäisen vaikea hahmottaa palvelukonsepti sellaiseksi, että se tavoittaa ja "sitoo" tavalliset ihmiset (hehe) meistä 24/7 käyttäjistä puhumattakaan.
Kannattavuudesta webin suhteen... En jaksa uskoa, että tilanne lähivuosina muuttuu kovinkaan paljon sen faktan suhteen, että monesti webin järkevin käyttöperuste on toimia yhtenä "rekrytointikanavana" jonkun olemassa olevan ja pääosin toisessa mediassa toimitettavan tuotteen liikevaihtoa kasvattamaan. Poikkeuksia löytyy, mutta ne ovat usein juuri näitä aiemmin mainittuja marginaaliporukoita, jollaiseksi itsenikin monen aiheen kohdalla luen, ja moisia saitteja päivittäin kulutan...
Huonosti formuloitua (terveisiä zipolle) tekstiä, mutta viesti välittynee tästäkin ;)