Ilmaisia lounaita ei ole. Ei myöskään ole ilmaisia internet-palveluita. Jollain tavalla se rahoitus on aina järjestettävä. Jani peräänkuulutti kolumnissaan kuluttajien opettamista, “siedätyshoitoa“ mainonnan kestämiseksi, mutta entä jos vika oikeasti onkin säälittävissä ja kammottavissa mainostoteutuksissa? Itsekin paljon bannereita ja muita verkkomainoksia suunnitelleena voin kertoa kokemuksesta, millaisten ongelmien kanssa verkkomainontaa suunnitellessa oikein painiskellaan.
Bannerien suunnittelun ja tuotannon logiikkahan menee seuraavasti: Ensin on jokin tuote, palvelu tai sen osa, esim. verkkopalvelu, jota on tarpeen mainostaa. Sitten joko palvelun omistaja tekee itse mainoksensa tai briefaa tekemisen johonkin niitä suunnittelevaan ja tuottavaan yhtiöön. Samalla annetaan reunaehdot, kuten käytettävissä oleva aika ja raha. Sitten vain suunnitellaan reunaehtojen mukaisia mainostuotoksia, jotka parhaimmalla mahdollisella tavalla kertovat mainostajan viestiä ja houkuttelevat ihmisiä klikkaamaan tai muuten toimimaan halutulla tavalla.
Melko yksinkertainen prosessi, mutta mahdollisia ongelmakohtia on paljon.
1. Käytettävissä on liian vähän aikaa
Tämä on yleisin ongelmakohta. Joko suunnittelutyö yksinkertaisesti briefataan liian myöhään asiakkaan omien kiireiden vuoksi tai sitten vain pitää vastata nopeasti johonkin markkinatilanteen muutokseen. Kiireellä suunniteltu ja toteutettu valitettavasti myös näyttää siltä. Tyydytään ensimmäiseen ideaan eikä toteutuskaan aina ole parasta mahdollista. Ja näissä tapauksissahan ei uusia ideoita kokeilla, tyydytään siihen tuttuun ratkaisuun, jonka kuvitellaan taatusti toimivan.
2. Käytettävissä on liian vähän rahaa
Vieläkin käy melko usein niin, että verkkomainoskampanjaan on varattu rahaa ihan naurettavan vähän. Usein vieläpä niin, että sekä media että suunnittelu + tuotantobudjetti on samassa. Kun nyt ei ole varsinaisesti järkevää tehdä hienoja mainoksia ilman että niitä näytetään missään, jää suunnitteluun ja tuotantoon usein varsin vähän rahaa. Tällöinkin karsitaan ne uudemmat ja kokeellisemmat muodot pois, koska hierominen ja uuden testaaminen maksaa aina.
3. Asiakas ei uskalla mainostaa
Asiakas ei oikeasti osaa ostaa eikä ennen kaikkea uskalla päättää. Riittävän monen kompromissin jälkeen alun perin originelli ideakin on jo niin väsynyt, että se ei varmasti ärsytä ketään. Eikä samalla kiinnostakaan.
4. Mainostettavat palvelut ovat mitäänsanomattomia
Verkkopalvelun täytyy vastata mainoksen asettamaan lupaukseen. Ja jos lunastus on vaatimaton, ei paljon voi luvatakaan. Vai pidättekö esimerkiksi autosaittien tarjoamaa palvelua jotenkin erinomaisena?
5. Verkkomediat ylilupaavat
Verkkomedioiden myyntiedustajat käyvät mielellään esittelemässä palveluidensa joustavuutta ja halukkuuttaan uuden kokeilemiseen. Kuitenkin käytännössä usein käy niin, että tiukassa aikataulupaineessa median oma resurssi testata ja kokeilla uusia muotoja ei riitäkään. Verkkomedia on harvoin ainoa valinta, vaan kampanjan on osuttava edes lähelle muuta kampanjointia synergiahyötyjen saavuttamiseksi.
6. Mediahinta on liian alhainen
Liian alhaiset mediahinnat johtavat siihen, että arvostetutkin verkkomediat näyttävät joulukuusilta tai kuponkiuutisilta. Mistä löytyisi se premium-media, joka uskaltaisi korottaa mediahintaa, vaatia teknisesti parempilaatuisia mainoksia ja vähentää saitin muuta vilkuntaa ja hälyä mainoksien paremmaksi esiintulemiseksi?
7. Suunnittelijat eivät suunnittele
Suunnittelutyö ei ole monistamista. Eikä aadeeksi tulla ilmoittautumalla. Ideoiden kopioiminen ei todellakaan johda onnistumisen kopioimiseen. Ei tienkään edesauta suunnittelun onnistumista, jos asiakas ei ole halukas maksamaan kunnollisesta suunnittelutyöstä. Tiedättehän, “kuka tahansahan osaa kirjoittaa ja melkein kaikki photoshopata“.
Varmasti te kokeneet kollegani löydätte vielä muitakin yleisiä syitä. Kuitenkaan en usko, että tilanne paranee valittamalla vaan toimimalla. Entä jos me kaikki tsempattaisiin vähän enemmän, ehdotettaisiin aina asiakkaalle jotain älykkäämpää ja ylipäätään pyrittäisiin pääsemään siihen, ettei kaikkea verkkomediaa arvosteltaisi sen Vekan Hodarin mainospläjäyksien mukaan. Paljon vaadittu, vai?