90-luvun puolivälissä www-sivujen nikkarointia rajoittivat painajaismaisen hitaat yhteydet ja alkeelliset selaimet. Ilmaisu oli vasta kehittymässä perinteisemmän multimedian konventioista. Videoalaa opiskelleena suhteutin multimediaa kerronnan välineenä myös tuolloin suosittuihin yritysvideoihin. Tästä ilmaisukeinojen ja medioiden risteyskohdasta alkoi tutustumiseni www-sivujen tekemiseen.
Ellei aika ole pahasti päässyt kultaamaan muistojani, tekeminen oli kaikkine rajoituksineenkin varsin innostavaa. Jokaisen työtehtävän yhteydessä tuntui siltä, että oli mukana kurkottelemassa tulevaisuuteen ja luomassa tyystin uutta kulttuuria. Ei ollut vielä kovin vakiintunutta kuvaa siitä, millainen on www-sivu tai edes siitä, mihin kaikkeen välinettä voisi käyttää. Mahdollisuudet tuntuivat huikeilta.
Seitsemän vuotta myöhemmin tunnen olevani ratkaisevasti kyynisempi ja epäilevämpi uusmedian tulevaisuutta kohtaan. Osittain se on kai valitettavan välttämätöntä seurausta vanhenemisesta. Silti väitän, että on tapahtunut myös tietty kulttuurillinen muutos. Uusmedian tämänhetkiset tulevaisuuskuvat ovat epämääräisiä ja tuntuvat kaikkea muuta kuin innostavilta.
Ajatus kulkee tähän tapaan: näköjään webistä tuli sitten yritysten esiteluettelo, jossa on myös joitakin automatisoituja palveluja. Mobiilia tulevaisuutta ei viitsi tässä yhteydessä edes ajatella. WWW-sivunkin olemus tuntuu niin itsestään selvältä ja kalutulta, että on vaikea usuttaa itsensä näkemään siinä mitään erityistä tutkittavaa tai pohdittavaa. Vasemmalla on valikko ja oikealla tekstiä. Sekaan vähän kuvaa. Asiakas lienee oikeassa, ei kai sellaisen tekeminen voi mitään maksaa.
Hullujen vuosien vakavin seuraus on minusta alan nykyinen näköalattomuus. Siihen kiteytyvät alan kovimmat haasteet. Seuraavien vallankumousten näytösaikoja siirrellään, monet lippulaivoista ovat tukevasti pohjassa ja uusiin tulevaisuuksiin luotsaavat majakat tuskin tuikkivat.
Ei ole yllättävää, että alan selviytyjät ovat tässä merenkäynnissä ottaneet käyttöön työn hallittavuutta parantavia keinoja. Hyvinä aikoina ikuisesti kesken olleet ohjausjärjestelmät ja tuotteet ovat nyt valmistuneet, kun kaikki osaaminen ja kokemus on ollut syytä ottaa käyttöön. Sivustoja tehdään asiakkaille edullisilla ja järkevillä julkaisujärjestelmillä. Tuotteistuksen pitäisi helpottaa prosesseja ja monistettavuuden parantaa tuottavuutta.
Älkää nyt käsittäkö, että näkisin kehityksen jotenkin negatiivisena. Pois se minusta. Olen huolestunut ainoastaan siitä, että kun kilpailu taas lähtee kiristymään, tuotteistuksen hyödyt syödään pois itse. Asiakkaat kun osaavat jo vitsikkäästi kutsua kaikkea kertaalleen tehtyä "sharewareksi" ja vaatia, ettei mikään maksa mitään. Minusta uusmedia-alan aikuistumiseen kuuluu oppia perustelemaan asiakkailleen, että laadukkaasta työstä pitää maksaa, vaikkei uusmedian ostaminen enää olekaan niin seksikästä. Viisas asiakas toki ymmärtää itsekin hyötyvänsä yhteistyökumppaninsa kehityksestä.
Entä miksi käytin kärsivällisyyttänne puhumalla alkuinnostuksen ajoista? Luovuudella on kaikessa ärsyttävyydessäänkin oltava keskeinen asema alalla, joka yhä kehittyy odottamattomiin suuntiin. Jos innostavia tulevaisuuksia ei kyetä näkemään, työhön oleellisena osana kuuluva arkinen raadanta muuttuu työn koko sisällöksi. Silloin käy helposti niin, että parhaat tekijät lähtevät muihin hommiin.
Uusmedia-alan toimijoiden on varmasti syytä kehittää hallinnollisia taitojaan edelleen ja tuotteistaa osaamistaan. Kehityksen hyödyt soisin kuitenkin käytettävän innovaatioiden tuottamiseen ja tuotteistamiseen. Uusista ideoista ja menestystarinoista hyötyy koko ala. Se saa työnkin tuntumaan mielekkäämmältä.