Käytännössä kaikilla operaattoreilla on nyt tekstiviestihinnoittelun lisäksi yksi ja sama viesti kuluttajille: hanki oma kaista. Jos perustaa firman, ensimmäinen viikko kuluu operaattorien verkkomyyjien myyntipuheluihin vastaamiseen. Jokaisella on paras yhteys.
Operaattorin kannalta vimman ymmärtää. Kiinteä nettiyhteys on kiinteää ja ennakoitavaa tuloa. Kuluttajan kannaltakin nopeus on hyvä asia. Joutuisuutta sivujen latautumiseen tarvitaan, sillä erään amerikkalaistutkimuksen mukaan yksi suurimpia turhautumisen ja raivonpuuskien aiheita ovat takkuilevat nettiyhteydet.
Mutta jos tekniikka ja lupaukset pitävät paikkansa peruspalveluissa, niin mihin laajakaistaa todella tarvitaan? Hyvin rakennetut sivut ja järeätkin tietokannat latautuvat nimittäin nopeimmilla modeemeilla ja ISDN:llä ilman harmaita hiuksia siinä kuin ADSL:llä tai kaapelimodeemillakin.
Oikea vastaus on elävä kuva, videovirtaustoisto, streaming.
Datalinjoja tai puhelinverkkoa pitkin kulkeva video jokaisen kuluttajan henkilökohtaisesti käytettäväksi on loistava mahdollisuus. Alkuvuodesta Helsingin Sanomien palstoilla tutkijat kiistelivät jopa siitä, että laajakaista olisi ollut digi-tv-hankkeelle korvaava ja jopa parempi ja kehittyneempi jakelutie. Maxisat ja ElisaCom aloittivat laajakaista-tv:n koejakelun tämän kuun alussa.
Seuraava askel – vieläpä lyhyt askel – on langaton ja mobiili jakelu. Pakkausalgoritmit ja vastaanottokyky ovat kehittyneet siihen pisteeseen, että streamattu sisältö on jo jokapäiväistä. Minkä tahansa kuvan, joka on tuotettu televisiota tai elokuvaa varten, voi katsoa myös omalta päätteeltään ehkä vain IMAX:ia ja HDTV:tä lukuun ottamatta.
Jos näin on, niin joku tässä kuitenkin mättää?
Elokuvat katsotaan edelleen elokuvissa tai videoilta ja dvd:ltä kotona, televisio-ohjelmat ovat edelleen televisiossa eivätkä verkossa, kotivideot ovat edelleen kotona vhs-nauhurin vieressä.
Verkosta puuttuu sisältöä, jota laajakaista pystyisi käyttämään.
Syitä on ainakin kolme. Streamatun sisällön jakelu on tehty kohtuullisen kalliiksi mediapalvelinten, lisenssimaksujen ja lähetykseen tarvittavan kaistan osalta. Tekijänoikeudet eivät läheskään aina salli materiaalin käyttämistä myös nettijakelussa. Nykyään tekijät ja myyjät hinnoittelevat nettioikeudet erikseen. Kolmanneksi nettijakelussa ei ole vielä kyetty kehittämään kunnollista ansaintalogiikkaa b-to-c –toiminnalle. Kun hommassa ei vielä ole osattu nähdä rahan tekemisen mahdollisuutta, ei myöskään sisältöä ole vaivauduttu miettimään ja kehittämään.
Tarjolla on haparoivia kokeiluja tyyliin PlazaTV ja Kolumbus-tv sekä televisiokanavien vaihtelevaa ja sekavaa tarjontaa, jonka joko löytää tai sitten ei. Kaikesta huokuu vielä kokeiluhenki ja tietynlainen järjestelmättömyys. Kyse näyttää olevan vielä harrastustoiminnasta paremminkin kuin todellisesta netin hyödyntämisestä. Jotenkin leimallista kaikelle on vielä se, että videoklippien – klippejähän ne oikeasti vielä ovat eivätkä ohjelmia – tarjoajiksi ovat tulleet operaattorit ja leikkimielellä jotkut lehdet; todelliset elävän kuvan osaajat ja televisiotuotannon ammattilaiset loistavat poissaolollaan.
Ei ihme, jos “oman kaistan“ ostanut tuntee itsensä vähän petetyksi.
Raha puhuu. Streaming-tuotannoissa edelläkävijöitä näyttävät olevan yritykset, joiden tiedotus- ja sijoittajainformaatioväki on ymmärtänyt verkkotiedottamisen vahvuudet ja erityisominaisuudet parhaiten.
Yrityspuolella jakelukonsepti, jossa oma viesti saadaan kerrotuksi niin kuin se itse halutaan ja jaetuksi yritykselle tärkeille tahoille nopeasti, on valttia. Se on myös oikein mitoitettua silloin, kun televisio on liian järeä väline, lehdet päivän myöhässä ja puhelinneuvottelu liian suppea. Sitä paitsi nykyään halutaan karsia turhaa matkustamista, jolloin yrityksen erilaisten tilaisuuksien ja tiedotus-, seminaari- ja koulutusaineiston streaming-jakelu on jo puhdasta säästöä.
Yritystilaisuudet eivät vain ole ihan joka pojan ja tytön aineistoa ja monesti ne jaetaankin suljetulle piirille.
Paljon olisi kuitenkin tehtävissä. Hyvä esimerkki tästä on lyhytelokuvaportaali Pixoff. Toivotan hankkeelle menestystä ja pitkää ikää.
Kyllä ainakin minun omalle kaistalleni mahtuisi vielä paljon enemmän sisältöä. Tuotanto- ja mediatalojen ja kaikkien elävän kuvan kanssa tekemisissä olevien tahojen pitäisi vain keksiä mikä toimii netissä ja miten. Lisäksi niiden pitäisi tietää kuinka ne saisivat minut kiinni päätteeltäni ja käyttämään kaistaani juuri heidän juttuihinsa – silloin niillä alkaisi olla ansaintalogiikkakin kunnossa.
Kerron kyllä mielelläni miten se käy.
Mutta ennen kuin otatte yhteyttä, niin valmistautukaa ratkaisemaan “muna ja kana“ –ongelma. Ilman rahaa ei sisältöä tehdä ja jaella – eikä ilman sisältöä tehdä rahaa.
Liikkeelle kannattaa lähteä ongelmista huolimatta nyt. Oman kaistan tilauskanta on nimittäin yllättänyt operaattorit ja ne joutuvat jo myymään eioota. Tämän kuun alun Taloussanomien mukaan adsl-liittymää voi joutua odottamaan jopa kaksi kuukautta. Kaapeliyhteyksissä on parhaillaan samankaltainen pullonkaula.
Yleisö on jo, enää puuttuvat esiintyjät.