Kuka muistaa kaukaa historiasta vuoden 1995? Suomi eli valtavan Internet –innostuksen vallassa. Uusia yrityksiä syntyi kuin ilmasta. Ihmiset saivat hassunhauskoja titteleitä, eikä meininkiä haitanneet vielä venture capitalistit, optio-ohjelmat, hienot toimistot tai ilmaiset Coca-Colat. Elettiin pioneeriaikaa. Alkuvaiheessa suurin osa syntyneistä “uusmediafirmoista“ – kuten niitä kutsuttiin - olivat enemmän tai vähemmän Internet -mainostoimistoja. Näihin uusiin tulokkaisiin mainostoimistot reagoivat kukin omalla tavallaan: jotkut pitivät niitä kilpailijoina, jotkut rinnastivat ne filmiyhtiöihin. Jotkut päättivät lähteä kilpailuun itse mukaan.
Business kehittyi nopeasti. Markkinointiviestintä oli edelleen busineksen driveri, mutta sen ohella teknologia ja erilainen “konsultointi“ tulivat mukaan yritysten tarjoamiin palveluihin. Firmoihin palkatut liikkeenjohdon konsultit evankelioivat Internet –kaupasta, intraneteistä, ekstraneteistä ja IT-integroinnista.
Alan teknologiakehitys nousi nopeasti pääosaan. Perusbusineksena ollut viestintä muuttui suurimmassa osassa tapauksia korkeintaan hävetyksi osaksi firman historiaa. Aikaisemmin markkinointialan tapahtumissa voimakkaasti näkyneet yritykset hävisivät niistä nopeasti: eihän vakavasti otettavat konsulttitalot kehdanneet olla missään tekemisissä sen “karsean banneribusineksen“ kanssa. Vähän kärjistäen: Liikkeenjohdon konsulttien mielestä markkinointiviestintä lakkasi siis olemasta yksi yrityksen kriittisistä toiminnoista. Samalla uusmedia lakkasi olemasta mediabusinesta.
Samoihin aikoihin, noin vuonna 2000, entisten “uusmediayritysten“ toimintaympäristö muuttui rajusti. Firmojen nopeaa kasvua ruokkinut sijoitustoimiala käänsi kelkkansa yhdessä yössä. Hyperkasvuteoria oli historiaa. Haluttiin positiivista liiketulosta ja heti. Osakekurssit lähtivät rajuun syöksykierteeseen yhdessä uusmedia-alan maineen kanssa. Aleksanterinkadun kinkkubingossa säästönsä uhkapelanneet piensijoittajat hämmästelivät sijoitustensa arvon katoamista samalla, kun alan yrittäjät vielä esittelivät autojaan, veneitään ja asuntojaan lehtien sivuilla.
Ja ongelmat jatkuivat: yritysten teknologiavetoisuus johti suoraan kilpailutilanteeseen aikaisemmin hitaiksi, vanhoiksi ja pöhöttyneiksi naurettujen tietoenatorien kanssa. Kilpailun kiristyessä monet konsulttifirmat unohtivat vieläpä olevansa konsulttifirmoja eli kertomasta asiakkaille mitä heidän pitäisi tehdä ja miksi. Niistä tuli tietotekniikan eilakaisloja. Katteelle sanottiin samalla katkerat jäähyväiset. On muuten mielenkiintoista muistella aiheesta takavuosina käytyjä keskusteluja. Argumentti jolla linjamuutosta tietotekniikkavetoisemmaksi puolusteltiin oli se, että tekkipainotteisemmista projekteista pystyy laskuttamaan enemmän ja paremmalla katteella. My ass! Olisi mielenkiintoista laittaa vertailuun vaikkapa kolme Suomen parhaiten kannattavaa mainostoimistoa ja uusmediafirmaa…
Pudotuspeli alalla on ollut kovaa. Suuriakin pelaajia on ylitarjonnan myötä kadonnut markkinoilta ja olemme jo nähneet nipputolkulla pakkofuusioita, lomautuksia, irtisanomisia ja konkursseja. Eikä tämä rajoitu vain konsultteihin tai Suomeen. Internet -busineksen jälkeen paineen alle on jo joutunut koko mobiilitoimiala. Ruotsissa ja Saksassa alan kehitys on ollut lähes identtistä Suomeen verrattuna. Myös Englannissa alan firmat ovat ajautuneet ahtaalle, mutta muutos yritysten linjassa on ollut paljon maltillisempaa.
Samalla kun entiset uusmediatalot siis hylkäsivät viestinnän ja ryhtyivät Internet –teknologiakonsulteiksi (tai henkilövuokraamoiksi), markkinoille syntyi “toinen aalto“ pieniä Abel & Bakerin ja Nitro FX:n kaltaisia luovaan suunnitteluun keskittyneitä Internet -firmoja sekä – uudelleen – mainostoimistojen interaktiivisia yksiköitä, kuten PHSi ja Taivaan Ego.
Uusien toimistojen markkinoilletulon ja kiihtyneen kilpailun olisi luullut synnyttäneen alalle uutta tekemisen meininkiä ja luovia ideoita. Nopea katsaus esimerkiksi RE:n kuukausikilpailujen tuloksiin osoittaa kuitenkin alan karun tilanteen ja herättää joukon kysymyksiä: Eikö vuoden 1995 jälkeen todellakaan ole tapahtunut mitään? Miksi ei?
Budjetit ovat kuulemma liian pieniä. Näin halvalla ei voida tehdä parempaa. Mediahinnat ovat liian korkeita näkyvyyteen verrattuna. Voi olla. Mikään näistä asioista ei kuitenkaan pakota tekemään huonoa verkkomainontaa. Pitäisi osata kertoa asiakkaalle miksi heidän tulisi laittaa pienistä markkinointibudjeteista rahaa johonkin digitaaliseen kanavaan. Pitäisi vielä ymmärtää sekin miksi asiakas ostaa (ja ei osta) markkinointialan palveluja.
Sitä kutsutaan eksoottisesti “myymiseksi“.
Ongelma on kuitenkin mielestäni syvemmällä kuin huonossa myynnissä. Tai siinä, että uusmediamainostoimistoissa ei ole tarpeeksi hyviä (luovia) mainonnan suunnittelijoita. Alan rakenne ei vain yksinkertaisesti tue nykyisen kaltaisia yrityksiä. Pienet, itsenäiset toimistot ovat yleensä aika kaukana siitä missä yritysten mainonnan linja määritellään ja suorat asiakaskontaktit toimivat lähinnä – positiivisissa – poikkeustapauksissa. Mainostoimistojen interaktiivisissa toimistoissa ongelma on yllättäen lähes sama: mainonnan linja suunnitellaan “päätoimistossa“. Liian usein banneria tai promosaittia muotoilee printtiin tai telkkariin tehdystä materiaalista interactiven html-kuli. Luovaa? Integroitua?
Oma kysymyksensä on tietysti sekin minkälaista mainontaa tai markkinointiviestintää verkossa tulisi harjoittaa. One-to-one –markkinoinnista on puhuttu vuosia, mutta en ole koskaan vielä nähnyt sitä. Bannereita – vaikka niiden tehottomuus tiedetään – jauhetaan edelleen samoilla peruskonsepteilla kuin viisi vuotta sitten. En ole itse klikannut bannerin banneria vuosikausiin. Eikä ole kovin moni muukaan. Sähköinen suoramainonta on kutistunut käytännössä pornosaittien e-mail –spammeiksi. Cross-media on kiva termi, mutta ei näytä käytännössä tarkoittavan mitään muuta kuin sitä, että firman www –osoite lämmätään lehti-/tv-mainoksen alanurkkaan. Tai sitä, että TV-ohjelmiin voi lähettää tekstiviestejä. Onko ihme, että asiakkailla on mennyt usko Internet –markkinointiin? Kallista, huonoa, tyhmää. Kaupanpäälle huono tavoittavuus.
No, tarkoittaako tämä sitten sitä, että Internet ei sovellu markkinoinnin välineeksi? Ei tietenkään. Mietityttää vain, onko kenellekään tullut edes mieleen että Internetiä voisi käyttää jotenkin muuten markkinointiviestinnän edistämiseen? Tässä on neukkareiden sankareille miettimistä.
Pienenä sivuraiteena huvittava huomio: kuulin pari viikkoa sitten erään tutkimuslaitoksen näkemyksiä mobiilimarkkinoinnista. Menemättä tarkemmin yksityiskohtiin, oli varsin mielenkiintoista havaita tutkimustulosten yhdennäköisyys Internet –markkinoinnin ja –kaupankäynnin vastaaviin huumavuosina. On pelottavaa ajatella, että kaikki samat virheet tultaisiin tekemään mobiilissa Internetissä, kuin vain viisi vuotta aiemmin lankapuolella. Ilmaista konsultointia: asia, joka tuntuu kaksi viikkoa ihan kivalta idealta ei ole sitä välttämättä viittä…tai edes puolta vuotta. Jos joku on tänään valmis vastaanottamaan tarjouskupongin kännykkäänsä ei se tarkoita sitä, että vuoden päästä kun näitä kuponkeja tulee kymmenen päivässä enää kukaan haluaisi niitä. Ne menettävät tehonsa aivan samalla tavalla kuin bannerit aikoinaan.
Olen hieman takaoven kautta tullut samaan johtopäätökseen kuin mainostoimistojen johtajat olivat uusmedia-alan alkupäivinä. Yhteen kanavaan keskittyneet toimistot eivät tule loppupelissä pärjäämään kilpailussa. Ei edes mainostoimistot.
Mainosalan mantra viimeisen parin vuoden ajan on ollut “integroitu markkinointiviestintä“. Valitettavasti keskustelut aiheesta ovat jääneet lähinnä juuri keskustelujen tasolle. En tiedä yhtäkään integroidun markkinointiviestinnän toimistoa. Se, että firmalla on nippu irrallisia yhtiöitä, joista jokainen tekee omaa nurkkaansa on enemmän disintegrointia kuin integrointia.
Oma kuvani integroidusta markkinointiviestintätoimistosta on sellainen, jossa luovan suunnittelun linjasta vastaavat samat ihmiset, kanavasta riippumatta. Käytetty väline valittaisiin sen mukaan, mikä olisi asiakkaan tavoitteiden saavuttamiseksi oikeasti paras ratkaisu. Tällaisen toimiston perustaminen on tietysti hyvin riskialtista. Se vaatii näkemyksellisyyttä ja rohkeutta. Ennenkaikkea kuitenkin tällainen toimisto vaatisi oikeanlaisia ihmisiä ja vetäjiä. Saa nähdä koska tällaisen yrityksen näemme. Nyt kun se Santalakin on lähdössä purjehtimaan.
Moi!
Kuten mailissa ja saitilla luvattiin, tulen osallistumaan aiheesta (toivottavasti) syntyvään keskusteluun.
Yksi pieni tarkennus juttuun heti kärkeen ja ennenkuin kukaan primadonna vetää herneet nenään: tarkoitukseni jutussa ei ollut eksplisiittisesti sanoa, että Suomessa ei tehtäisi mitään hyviä juttuja tällä puolella.
Kyllä valonpilkahduksiakin aina silloin tällöin näkyy.
Pointtini on kuitenkin se, että nykyinen tilanne, jossa markkinointiviestintä on hajautettu jakelukanavan mukaan ei ole asiakkaiden edun mukaista.
Mainosala on luonnollisesti hyvin konservatiivinen ja muuttuu hitaasti (jos ollenkaan). Toivottavasti kolumnini toimisi edes jonkinlaisena ajatusten herättäjänä niin toimisto- kuin asiakaspäässäkin.
- Alex
Alex,
Voisitsä soittaa mulle, kun _sun päässäs_ herää joku ajatus.
Sä oot perseestä, sun juttus on perseestä. Painu takaisin sinne Lontooseen homoileen.
Mielestäni asiaa liittyy siiheen että suomalaiset eivät osaa isotella. Olen nyt työskennelyt Ruotsissa, Englannissa sekä Suomessa.
Suomalaiset pitäisivät olla ylpeävät asioista joka tehdään Suomessa.
Olen miettinyt muuttaa takaisin Suomeen ens vuotta, ja kaikki linkkit pieniin designi-yritykseihin olisi avusta.
kiitoksia ja anteeksi surkeastani suomestani.
http://www.rekaksois.com/uutiset.html/id/393
Alexin pyynnöstä Börjen kommentti saa jäädä kaikkien ihasteltavaksi. Jatkossa asiattomat kommentit tullaan deletoimaan tässä kuten muissakin thredeissa.
No alkoipa laadukkaissa merkeissä tämä suomalainen uusmedia -keskustelu...
http://www.rekaksois.com/uutiset.html/id/393
Tämän Alexin kolumnin aisapariksi sopisi mainiosti katsaus siitä mitä hyvää on saatu aikaa sitten vuoden 1995. Vaan mistä löytyisi kirjoittaja, joka osaisi listan laatia? Usein nuo onnistuneet jutut muuttuvat niin osaksi arkea että niille sokeutuu...
Ehkä tämä on toisen keskustelun aihe, mutta kukin meistä voisi miettiä myös mikä on nyt paremmin kuin 6 vuotta sitten...?
Ehkä luin jutun liian nopeasti, mutta vastattiinko siinä kysymykseen?? Menikö bisneksessä se pieleen etteivät kaikki saaneetkaan rahojaan pois hype it -buumista, vai se että huonot firmat myivät paskaa kivassa paketissa??
Hieno juttu aiheesta markkinointiviestintä verkossa, mutta tahtoisin edelleen muistuttaa että web ei ole pelkkää markkinointiviestintää. Sille, että monet uusmediaputiikit ovat vaihtaneet fokusta alkuaikojen nettipohjaisista markkinointiratkaisuista muualle, johtuu osittain myös siitä, että nykyisin on mahdollista tehdä bisnestä verkossa muutenkin kuin myymällä mainostilaa verkon ulkopuolisen maailman tuotteille. Lisäksi myös "reaalimaailman" bisnestä voi tukea verkon kautta muutenkin kuin markkinoinnilla, esimerkiksi verkossa olevat joukkoliikenteen aikataulut ja linjakartat lienevät tuttuja jo varsin suurelle osalle suomalaisista.
Mutta, kuten sanottu, pätevä juttu. Ja hyvä pointti tuo huomautus tekkipuolen katteista. Ylipäänsä joskus kun on kuullut isojenkin kihojen strategiapuheita siitä mistä muka on paremmin rahaa saatavissa (esim. eräässä hieman suuremmassa kotimaisessa putiikissa jossa olin taannoin duunissa) vaikuttavat ne uskomattoman naiiveilta. "Kato myydään tää räätälöity suunnittelu niille muka valmiina tuotteena ja laskutetaan joka vuosi lisenssimaksuja." Joo, noinhan se toimii.
Isottelua suomalaiset eivät vielä osaa tehdä ainakaan kovin hyvin. Mutta mielestäni tämä amerikkalainen ääripää missä kaikki on aina hienosti ja kaikki on kaikkien kanssa kavereita kunnes tulee kysymys että joko se toimii jolloin tulee hiljaista. Kokemusta on muutamasta isommasta firmasta ja aina amerikan konttoreiden työnjälki on ollut sitä luokkaa että itte sinne joutuu meneen tekeen ne valmiiksi. Voi tietty olla että on vaan sattunu huono tuuri, mutta...
Alex puhuu aika suurista linjoista viestinnässä, tälläisen tavallisen pulliaisen on hieman vaikea hahmottaa noin laajoja kokonaisuuksia. Mielenkiintoinen artikkeli kaikenkaikkiaan.
Itse olen pienemmän mittakaavan mainonnassa odotellut ensimmäistä tarkasti kohdennettua monimediakampanjaa. Ihmisten kulutuskäyttäytymisestä on olemassa hirvittävän laajoja tietokantoja, kuka valjastaa ne ensimmäisenä tehokkaaseen mainontaan?
Eli ideani on että mainos kohdistetaan tietylle ihmiselle kaikkia mahdollisia kanavia pitkin: SMS -viestejä, mainoskirjeitä, tarkasti kohdistettuja bannereita netissä, mainoksia kuluttajaryhmään sopivissa ravintoloissa ja tapahtumissa jne.
Kohdennettua mainontaa on paljonkin, mutta idea on siinä että siinä yhdistettäisiin monta eri markkinointikanavaa, ja nimenomaan mahdollisimman tarkasti identifioituihin asiakkaisiin.
Systeemi menee helposti spammin puolelle, mutta sehän ei ole koskaan mainostajia häirinnyt...
Ja missähän menevät sitten yksityisyydensuojan rajat?
Hyvä kirjoitus Alex. Olen pääsääntöisesti kanssasi samaa mieltä.
Itse olen nähnyt juuri mainostoimistot markkinointiviestinnän (esitteet, lehtimainokset, suoramainonta, ulkomainonta, monet digitaaliset kanavat etc.) ammattilaisina ja integraattoreina, jotka luonnollisesti ostavat tuotantoa omilta alihankkijoiltaan (esim. TV-mainonta).
Mainosala ei ole hidas - me odotamme ehkä liikaa, liian nopeasti.
Ennen asiakas halusi radiomainontaa ja meni radiomainontaan erikoistuneen lafkan puheille. Siellä suunniteltiin radiomainos irrallaan kaikesta muusta viestinnästä (no... osanneehan ostaja viestiä "integroidusti"). Nykyisin tilanne on huomattavasti parempi - koko viestintämix suunnitellaan yleensä kerralla.
Mielestäni tässä suhteessa uudet mediat ovat uusia medioita, eivät sen enempää. Mainostoimistot kylla adaptoituvat ajan kanssa.
Tämä siis viestinnän näkökulmasta - järjestelmät ja esim. verkkopalvelut ovat toinen juttu.
Tuli tossa mieleen monimediamainonnasta, että ainoa joka mulle tuli näin nopeesti mieleen oli viimevuotinen Nokia Game: mainontaa tv:ssä, radiossa, sanoma- ja aikakausilehdissä, kännyköissä, internetissä! Saiko julkisuutta? No, pelaajia ainakin riitti! Palveliko tarkoitusta? Tuskin parempaa mainosta olisi voinut kohderyhmälle tehdä. Eri medioiden yhdistämisestähän on jo puhuttu kauan... mutta mitään ei ole kuitenkaan tapahtunut, muuta kuin alex niemisen mainitsema webbi-osoite tv-mainoksen tai lehtimainoksen alareunassa. Keijon kotipelit, tilt-kilpailut sekä muut sms-kilpailut eivät minun mielestä ole "oikeaa" medioiden yhdistämistä ja kuuluu juuri edellä mainittuun kategoriaan webbi-osotteiden kanssa!
Eli ymmärsinkö oikein: Alex, olet siis sitä mieltä että teknologiaan keskittyminen tuhosi uusmediasta kaiken seksikkyyden, mielenkiintoisuuden ja tehokkuuden? Ja koska Internet on pääsääntöisesti markkinointiviestinnän väline, niin paras taho suunnittelemaan yhden firman Internet- ja mobiiliratkaisut on sama joka tekee firman printti/töllö/radiomainonnankin?
Paha mieli tuli taas totakin luettaessa. Hohhoijaa... Mikä hemmetti tätä alaa vaivaa? Kuuntelisin ja lukisin, jos jollain OIKEESTI fiksulla ois jotain ASIALLISTA sanottavaa. Helevetti - lähden kotiin, en kehtaa olla tollasten kanssa ees samalla alalla!
Olen ehdottomasti samaa mieltä Franticin Juuson kanssa. Weppi on muutakin kuin vain markkinointiviestintää, ja hyvä niin. Konsultit voivat nyt oikeasti auttaa yrityksiä miettimään, mitä bisnestä verkkoon kannattaa siirtää, ja kuinka tällä tavoin voidaan aidosti säästää kustannuksia ja taas kehittää ydinbisnestään.
En edes pidä webin roolia vain markkinointiviestijänä kovin merkittävänä, ja luovutan ihan mieluusti osan siitä työstä mainostoimistoille. Uskon ja toivon, että uusmedian puolelta kyllä löyyy myös niitä, jotka ymmärtävät brandin päälle ja osaavat välittää yrityksen viestin verkossa niin haluttavasti, että se myös kiinnostaa jota kuta. Mutta kyllä tämän päivän yritykset hakeavat verkosta oikeaa bisnestä (ja toteuttamiseen totisesti tarvitaan tekkejä). Alan miehet ja naiset näyttäkööt tien.
Tälläinen artikkeli löytyi vielä aihetta sivuten: http://www.ficora.fi/signaali/article.asp?ID=7&mID=1
Kyllä Alex asiaa puhuu. Sellaista mainostoimistoa, jossa olisi niin päteviä luovia, että he kykenevät hyödyntämään kaikkia kanavia luontevasti, ei ole. Ehkä me sellaisen tarvimmekin. Luulisihan nyt asiakkaita kiinnostavan vitun hyvä markkinointi, jonka avulla tuotetta saadaan myytyä maksimaalisen tehokkaasti.
Toisaalta Taivas, Hasan ja muut luovat kärkimainostoimistot tahkoavat loistavaa tulosta vuodesta toiseen (ja ne katteet, ne katteet!). Vaikka esim. juuri Taivaassa on juuri ne erilliset osastot, ja Hasanilla -voi kauhistus- ei lainkaan ns. erillisiä osastoja.
Onko siis niin, että superluovalle integroidulle toimistolle ei ole (vielä) Suomessa markkinoita? Oppiiko integroitua markkinointiviestintää vaatimaan ensin asiakas vai opettaako tämän asian hänelle guru, integr.markk.viestinnän Ami Hasan, joka kerta kaikkiaan tietää miten rahaa tehdään?
Onko uusmedia hyvä business? Kolumnissaan Alex Nieminen haikailee edistyksellisten multimediaalisten markkinointiviestintäyritysten (?) perään ja kärjistetysti toteaa koko tähän astisen uusmedia-alan epäonnistuneen tavoitteessaan, mikä se sitten olikaan. Tiedän Alexin kärkkääksi ja provosoivaksi keskustelijaksi, mutta mahtoivatko häneltä mennä tällä kertaa puurot ja vellit sekaisin?
Uusmedia on kulkenut pitkän ja kivisen tien vuodesta 1995 ja harvat silloin pystyyn polkaistuista yrityksistä ovat enää tolpillaan tai edes samalla toimialalla. Näissä yrityksissä kasvun tarve oli valtava ja mahdollisuudet edetä markkinaviestinnässä rajalliset. Tästä syystä osa uusmediapelaajista siirsi painopistettään voimakkaasti teknologiaan. Viestinnästä siirryttiin väline- eli internet-osaamiseen. Se, että kuinka nämä uudet IT-"konsultit" ovat löytäneet oman paikkansa tässä kylmästä maailmassa, on taas oma keskustelunsa, eikä siitä nyt tämän enempää.
Tämä, joskus vuosien 1998 ja 2001 aikana tapahtunut kehitys on mielestäni hyvin looginen. Toinen evoluution haara (pure uusmedia) keskittyi markkinaviestintään ja toinen (IT-konsultti-wannebeet) välineen laajempaan ymmärtämiseen ja hyödyntämiseen. Jälkimmäisessä entinen viestintäpuoli kehittyi ja kasvoi ergonomian tutkimiseksi (HCI) ja tekniseksi muotoiluksi (graafinen osuus).
Tätä henkisen valaistumisen ja itsensä löytämisen aikaa ei suuremmin auttanut toisaalla IT-kuplan nolo lässähtäminen. Moni entinen uusmediayrittäjä kaatuikin omiin kengännauhoihinsa ja lensi pää edellä rappuun. Henkilökohtaisesti en ole vielä jäänyt kaipaamaan ketään.
Lyhin korsi näyttäisi pääsääntöisesti jääneen juuri niille kioskeille, jotka eivät tienneet millä oksalla heidän kannattaisi roikkua. Bittiä puhuvana tekkinä minun on tietysti helppo vittuilla, että kannattiko haukata konsultin oksaa (tahaton) kun se perse oli edes joten kuten siellä markkinaviestinnässä. Tai vittuilisin, jos minulla olisi siihen varaa.
Menikö uusmediassa sitten jokin pieleen? Minun mielestäni ei. Vuosi 1995 oli ja meni. Toki sitä saa muistella lämmöllä, mutta noita aikoja haikaaville soisin viskattavan akkuhappoa naamalle. Tämä kehitys kaikkine ikävyyksineen on vain pelin luonne ja sen mukana on elettävä.
Palatakseni Alexin artikkeliin siitä toisesta aallosta: uudet pienet ja innovatiiviset alihankkijat ja vanhojen viestintäyritysten uusmediaosastot täyttävät nyt uudestaan sen tilan, jonka ensimmäisen aallon yritykset kasvaessaan jättivät tyhjäksi. Eikö tämä ole juuri se terve tendenssi markkinaviestinnän saralla?
Joten kumpi tässä on nyt sekaisin; minä vai Alexin keittiö? Oliko mösjöö Niemisen arvostelun kärkenä tyhmät ja luomiskyvyttömät uusmeediot, jotka eivät saaneet koko markkinaviestinnän palettia haltuunsa vai tyhmät ja luomiskyvyttömät mainostoimistot, jotka eivät saa internettiä haltuunsa vai molemmat? Vai vihjaileeko hän kenties uudesta nerokkaasta liiketoimintamallista, jolle löytyisi uuden yrityksen kokoinen aukko? Onko Alexin "uusmedia" nyt niin hyvä business?
LOGO UUSMEDIA
"Oppiiko integroitua markkinointiviestintää vaatimaan ensin asiakas vai opettaako tämän asian hänelle guru, integr.markk.viestinnän Ami Hasan, joka kerta kaikkiaan tietää miten rahaa tehdään?"
Saila-Mari - oon itse kallistumassa sen ajatuksen puolelle, että todennäköisesti integroinnin vaade alkaa pikku hiljaa tulla esiin entistä enemmän asiakkaan suunnalta. Monet entiset "suunnittelijat" ovat nykypäivän asiakkaita, ja vaatimustaso noussee sitä myöden, kun asiakaspäässä aletaan hahmottaa webin mahdollisuudet entistä paremmin. Franticin Juuson kanssa varmasti moni keskustelija on samaa mieltä - verkko on paljon enemmän kuin markkinointiviestintää, ja tehoja on otettavissa irti paljon enemmän kuin moni yritys vielä tekee. Pitää vain osata ensin vaatia!
Vähän asian sivusta mutta kuitenkin:
Kävin erään irlantilaisen kunnan www-sivulla tässä männäviikolla. En rekisteröitynyt mihinkään, liittynyt postituslistalle tai lähettänyt palautetta mutta siitä huolimatta sain seuraavana päivänä sähköpostiini tarjouksen viikon golf-lomasta irlannissa. Sattumaa - tuskin.
Markkinointikikkana tämä oli mielestäni killeriluokkaa. Jos joku teistä osaa rakentaa vastaavan mokkulan www-palvelimen kylkeen liitettäväksi, niin en paljon kysele hintaa!
En ole markkinnoinitiin alueen ammattilainen, mutta Alexin artikkeli pisti taas pohtimaan asiaa yleensä yritysten säköisestä identiteetistä. Usein yrityksen identiteettin liittyvät asiat sivutetaan markkinointiin, brandiin ja viestintään liittyvissä ohjeistoissa tai suunnitelmissa esittämällä kuvat extra- intra ja internet sivustoista tai toteamalla jotain bannereista ja yritystunnuksen käyttämisestä niissä. Digitaalisessa ympäristössä identiteettiin kuuluu paljon muutakin kuin www-leiska ja yritystunnus.
Esim. Kokeilkaapa tehdä Googlella tai Altavistalla haku hienosta suomalaisista vientituotteista kuten "matkapuhelin, “mobilephone", “paperikone“, “paperi“ tai “paper“ niin tulokset ovat aika surkeata katsottavaa (vertaa esim books).
Mielestäni yritysten on mietittivä perusasiat kuntoon ja ymmärrettävä minkälaisessa maailmassa liikutaan ja pohdittava kuinka yritys on siellä esillä ja mitkä säännöt sekä olosuhteet digitaalisessa maailmassa aisoihin vaikuttavat. Harvat yritykset suunnittelevat digitaalista “näkyvyyttään“ leiskoja ja kotisivuja pidemmälle, eivätkä välttämättä onnistu toteuttamaan niitäkään yhteistyössä perinteisen median kanssa.
Toinen esim. Itse en ainakaan onnistunut löytämään Reiman sivuilta tietoa heidän paljon julkisuutta niittäneestä puhelin / vaate yhdistelemästä (olikse joku smartclothing tjms.), mutta esim. SKI-Expossa tuote oli vahvasti esillä Reiman standilla. Perusasiat kuntoon.
ps.. löytyi se Smartclothing loppujenlopuksia jostain Brandien alta...
Alaa/tai muutakaan tuntemattomana internetin suurkuluttajana näkisin verkossa lojuvien mainosten ja s-posti viestien suurimman kompastuskiven olevan siinä että omat intressini käyttää nettiä on juuri se, että voin skipata kaikki mainokset. Ja kännykkään tuleva mainos vain lähinnä laittaa veren kiehumaan.
Mä osaan! Tiedon saa kaivettua .. ähähä!
Enivitsvei, käyttäjän hyväuskoisuuden hyödyntäminen spammin lähettämiseen on killeriluokan kämmi.
Koska myös valistuneen teknokraatin on kuitenkin elettävä, voin luvata myyväni sinulle kaikilla alustoilla toimivan kalikan, joka näyttää toimivan (lähettää mainospostia vain sinulle), jos:
- maksat uusmedian hullujen vuosien aikana kertyneet velkani
- lupaat olla forwardoimatta "dont spam me" -maileja minulle, siinä tapauksessa että epäonnistun edellämainitun rajoitteen toteuttamisessa
- lupaat olla käyttämättä "killeri" -sanaa viikkoon
//kako
PS. Toimiiko se HKL:n bussilippujen ostaminen kännykällä ja ehtiikö sen keskimäärin ostaa tarkastajat nähtyään, narahtamatta? Sijaintini ja henkilöllisyyteni paljastavan HKL:n magneettilipun käyttöön en suostu, velkasaneerattu päiväbudjettini ei kestä pahvisia kertalippuja ja uusmediavuodet ovat tehneet minusta liian laiskan pyöräilläkseni myös talvisin...
Mielestäni Tiina on oikeilla jäljillä. Männävuoden myllerryksissä muutama uusmediakonkari lipsahti ostajan puolelle ja odottaa saattaa mitä he vielä keksivät. Näitä monikanava esimerkkejä tuskin nähdään tavallisen kuluttajan sähköposti, mobiilipäätteissä jne. ensimmäisenä vaan niitä kehitetään ensin b-to-b -palveluiden piirissä yrityksissä joissa asioista ollaan oltu kiinnostuneita jo kauan (Säkkiväline, Valtra, Metso jne.)
Mistä johtuu, että näitä Dr. Sykerön kuvaamia golf-mainoksia ei tule vain sen perusteella, että kävit jonkin saitin golf-osastolla oleskelemassa tarpeeksi kauan, on se, että itseasiassa suoramarkkinointi on käsittääkseni verkonkautta luvanvaraista (terveisiä vaan orwell). En ole erityisen ihastunut ajatuksesta, että aina kun käyn vaikka jollain naistenlehtisaitilla niin heti napsahtaa joku alusvaatemainos sähköpostiini (isoveli valvoo-mörkö). Toisaalta luvanvaraisen mainonnan esimerkkejä on olemassa vaikka kuinka, esimerkiksi autokaupassa jolloin kuluttaja voi itse määritellä mitä ja minne.
Vielä tuohon osaamispuoleen. Se mikä oli mielenkiintoista ja uutta entisessä uusmediassa oli mainonnasta ja ylipäätään visuaalisesta toteuttamisesta kiinnostuneiden teekkareiden ja muiden teknojen esiinmarssi. He tosin pysyivät enimmäkseen lestissään ja parhaimmillaan uusmediatoimisto oli koalitio ihmisiä jotka olivat taustastaan huolimatta yhtälailla kiinnostuneita sekä visusta, että tekniikasta mutta tekivät oman osuutensa osaamallaan saralla. Muistanpa muutaman kauniin tuotoksen...Oi niitä aikoja. Tämän hetken tilanne on hieman sekava, mutta kuten korho tuossa mainitsi kehitystä tapahtuu. En usko, että kenestäkään tulee sellaista gurua, että hallitsisi sekä markkinointiviestinnän, että teknologian. Kenttä on aivan liian laaja hallittavaksi. Tiedän kyllä ihmisiä jotka ymmärtävät ihailtavan paljon molemmista mutta ovat sen verran fiksuja etteivät mene pullistelemaan toiselle tontille kuin se millä oikeasti ovat hyviä.
NO HUH HUH!
Aika taakia tekstiä - mutta toisaalta, Alex, ehkä sä et ole nähnyt niitä yrityksiä joiden liiketoiminta on nimenomaan siellä tekniikan puolella.
Kysyisinkin: Mistä lähtien esim. mainostoimistoja ja IT taloja on verrattu keskenään?
Jos mainostoimisto on tehnyt mokan siinä, että on suunnitellut huonosti jonkun monistettavan teknisen tuotteen, niin se on heidän häpeänsä - tai se että se on alunperin edes aloittanut sen tietämättä alasta mitään. Minä tiedän montakin ns. uusmediayritystä, jotka tekevät asioita tekniikan puolella, kaiken markkinointiviestinnän unohtaen, ja pärjäävät sillä. Markkinointiviestinnän ja tuotekehityksen suunnittelu ovat kaksi eri asiaa. Ne kummatkin voidaan hoitaa hyvin tai huonosti.
Tuo takavuosien höntyily mainostoimistoissa suuntaan ja toiseen uusmediabisneksen kanssa on ollut vain uuden markkinaraon etsimistä - ja vikaan on varmasti menty monessakin yrityksessä.
Mistä sitten löytyy niitä yrityksiä, jotka maksavat tarpeeksi siitä, että heille suunnitellaan ja toteutetaan markkinointiviestintää tukevat webbisivut? Sitä minä en tiedä - kukahan sen kertois?
Jos asiakkaalla on 20 rahaa käytössä, niin sillä ei vielä kummoisia markkinointitutkimuksia, strategioita, konsepteja ja designejä tehdä.
Ja nyrkkisääntönä voi sanoa, että noita 20-rahaa-omaistava-asiaks-duuneja pitäis tehdä vähintään yhtä monta kuussa kuin ns. uusmediayrityksessä on työntekijöitä. Eli 10 hengen firmassa 10 asiakasta - tällöin pysytään hengissä. Yks NewBusiness -mies saa hankittua ehkä 2 asiakasta kuussa - jos hyvin käy! Ja tänä päivänä ei käy!
Mun mielestä tuo integroitu markkinointiviestintä kuulostaa hyvältä, mutta se on unelma paremmasta huomisesta.
Onko sitten tekniikkaan keskittyminen se ratkaisu?
En tiedä sitäkään - mutta sen tiedän, että ns. uusmediayrityksen ei siihen kannata ryhtyä!
!!STRENGTH AND HONOR!!
Muutamia kommentteja kommentteihin:
Internet antaa mahdollisuuden kaikenlaiseen toimintaan: kaupankäyntiin, viestintään, tiedon etsintään – mainontaankin.
Businestakin pystyy varmasti tekemään kaikilla näillä osa-aloilla. Kaikille aloille löytyy myös varmasti omat ammattilaisensa. Kolumnini tarkoitus oli herättää keskustelua toisaalta uusmedia-alan radikaalista yksipuolistumisesta (teknologia) ja toisaalta mainosalan muutospaineesta (onko sitä?).
Se, että joku yritys tekee kauppoja tai bussiaikatauluja verkkoon ei tee siitä sen parempaa tai huonompaa kuin yritys joka tekee verkkomainosratkaisuja.
Sitten tästä semantiikasta: "Uusmedia" -termin sisällöstä on helppo upota loputtomaan suohon. Mitä termi tarkoitti 1995? Mitä se tarkoittaa tänään? Onko yritysten toimialamuutos muuttanut termin sisältöä? Kuuluvatko Satama ja Icon ollenkaan uusmediayritys -nimikkeen alle vai ovatko ne erikoistuneita IT-konsultteja?
"Uusi" ja "media"-sanat lokeroin henkilökohtaisesti viestinnän alle. IT-konsultointi on eri businesta.
No, onko NetAnttila sitten ensisijaisesti markkinointiratkaisu vai kaupankäyntikanava vai IT-projekti? Onko sillä *mitään* väliä? Tuskin: se tuoko se enemmän (vai vähemmän) rahaa Keskolle, kuin mitä siihen on sijoitettu on paljon olennaisempi kysymys.
Pasi kysyi, olenko sitä mieltä, että teknologiaan keskittyminen tuhosi [ilmeisesti uusmediasta] "seksikkyyden, mielenkiintoisuuden ja tehokkuuden":
Tavallaan (saako sinua muuten syyttää tästä "seksikäs uusmedia" -termistä?). Suurempi ongelma on kuitenkin se, että kaikki taistelevat enemmän tai vähemmän samoilla välineillä samoista asiakkaista. Alalle itselleen diversifioituminen olisi terveellistä.
"Ja koska Internet on pääsääntöisesti markkinointiviestinnän väline, niin paras taho suunnittelemaan yhden firman Internet- ja mobiiliratkaisut on sama joka tekee firman printti/töllö/radiomainonnankin?"
Siitä olen eri mieltä, että Internet on pääsääntöisesti markkinointiviestinnän väline (pelkkä "viestintä" sana riittää -> ovathan esimerkiksi e-mailit viestintää). Jälkimmäisestä osasta olen samaa mieltä vaikka sarkasmin ymmärränkin. Tosin suuri kysymys on se, onko sellaista yritystä vielä olemassakaan, joka kaikkien viestintäkanavien osalta olisi tuohon kykenevä.
- Alex
What can I say?
Alex - tarkoituksesi oli herättää keskustelua ja siinä onnistuit mainiosti. Se kuinka ainutkertaisia heittämäsi ajatukset ovat, on sivuseikka. Hyvän avauksen tarkoituksena kun ei ole sisältää "absoluuttista totuutta" vaan antaa tilaa keskustelulle.
Kyllä - olen pitkälti samaa mieltä; Ei - emme ole ainoita samoilla linjoilla. Ota yhteyttä niin laitetaan putiikki pystyyn ;-) Itse olen sitä mieltä, että olet aivan oikein tulkinnut ajan henkeä&ilmapiiriä (jälleen!?) Tämän suuntaisia ajatuksia toteutetaan/lähdetään toteuttamaan tässäkin kaupungissa paraikaa. Asiassa on kuitenkin monta puolta. Toivottavasti en liponut liikaa...
Jälleen päästiin aiheeseen, miksi kukaan ei kliksuttele bannereita. Alex, olen kanssasi samaa mieltä, en itsekään klikkaile bannereita. Bannerit ovat yksi huonoimmista mainostusmuodoista netissä. Ei vain siksi, että niillä saavutetaan alhaiset klikkiprosentit, vaan siksi, että ihmiset osaavat jo katsellaan ohittaa nuo lätyt - ellei sitten itse mainos ole jotain uutta ja erilaista. "Uuteen ja erilaiseen" ei aina kaikki pysty.
Kuitenkaan bannereissa ei pitäisi aina tuijottaa klikkiprosentteihin. Mainos kuin mainos tuo yritykselle tai tuotteelle näkyvyyttä, joka on tärkeää huolimatta siitä, klikkasiko käyttäjä sitä vai ei. Joskus myöhemmin saattaa bannerissa ollut viesti ponnahtaa alitajunnasta. Onko silloin mainos epäonnistunut?
Ei kuitenkaan pidä unohtaa muita mainonnanmuotoja, jotka ovat moninverroin tehokkaampia kuin bannerit.
Niinkin tehottomalta kuulostava chat-keskustelun sekaan lämättävä mainosrivi toimii itseasiassa paljon paremmin kuin kukaan osaa odottaakaan. Kokemus puhuu puolestaan; kamppis saitillamme, jonka päättömässä mainoksessa oli kolme sanaa, toi miltei 50% klikkausraten. Mainostaja oli erittäin tyytyväinen.
Toinen esimerkki, popupit. Ärsyttäviähän ne ovat, mutta kuka voi sanoa, ettei vahingossakaan nää mitä esiin ponnahtavassa mainoksessa mainostettiin? Jotkut tietenkin ovat asentaneet koneilleen softat jotka sulkevat popupit automaattisesti - marginaaliryhmää kuitenkin.
Hyviä mainosmuotoja on ja useimmat niistä toimivat. Jonkun vain pitäisi herättää mainostajien into internet-mainontaa kohtaan.
Jostain jopa luin tutkimuksen, että yritykset panostavat tänä vuonna viime vuotta enemmän internet-mainontaan. Nähtäväksi jää.
Olen mielestäni nähnyt aika monta esitystä, kirjaa ja luentoa siitä, kuinka www-projekti viedään läpi kunnialla.
En muista nähneeni vielä yhtään esitystä, jossa olisi uskottavasti esitetty kuinka markkinointiviestintä on osa www-projektin läpiviennin projektia. Yleensä jompi kumpi osa-alue vetää perässään toista.
Entä rahan tekeminen? Tehdäänkö rahaa sitten mainonnassa tai markkinointiviestinnässä? Yleinen nyrkkisääntö on, että mainontaan sijoitetusta rahasta menee puolet hukkaan, mutta ei tiedetä kumpi puoli. Mainonnassa liikkuu Suomessa noin 2.5MRD Euroa/vuosi.
No taistelemmeko sitten samoista asiakkaista - no aivan varmasti! Tai ainakaan asiakkaat eivat tappele meistä ;) .
Hyvä ja provosoiva keskustelunherätys Alex! Tarinassa niputetaan kuitenkin turhan rohkeasti koko uusmedia-ala eri lähtökohdista riippumatta samaan "viestintä verkossa" kategoriaan. Uusmedia-alan toimijoita on kuitenkin syntynyt hyvin erilaisista taustoista ja viestintä on vain yksi osa kokonaisuutta. Vaikka jo ehdit kertoa lokeroivasi uusmedian viestinnän alle, en malta olla analysoimatta uusmediaa laajemmin.
Ennen oli kolme eri toimialaa; viestintä, konsultointi ja IT. Jokaisella toimialalla toimijalla oli oma roolinsa asiakasyrityksen auttajana ja sparraajana. Osana viestintä-alaa mainostoimistot toimivat liiketoimintaa edistävän markkinointiviestinnän suunnittelijoina ja toteuttajina. Konsultti-talot puolestaan toimivat liikkeenjohdon konsultteina mm. toimintaprosessien hiomisessa. Kun taas IT-talot toteuttivat liiketoimintaa tukevia tietojärjestelmiä.
Internetin ansioista jonnekin näiden kolmen toimialan välimaastoihin syntyi ns. uusmedia-ala. Jokainen perinteinen tekijä ryntäsi nopeammin tai hitaammin hakemaan oman biittinsä ja bittinsä uudesta uusmediabisneksestä. Keskelle syntyi myös tyhjästä uusia pelureita ns. uusmediayrityksiä joiden painopiste alussa oli useimmiten viestinnän puolella.
Pikkuhiljaa nämä viestinnän, konsultoinnin ja IT:n väliseen uusmedia-kenttään laajentuneet tai syntyneet yritykset alkoivat hamuta laajempaa kakkua uusmediasta, saman katon alla osattiin (tai ainakin kuviteltiin osattavan) niin digitaalinen markkinointiviestintä, ebusiness-konsultointi kuin järjestelmien integrointikin. Kasvua ruokki niin isojen kuin pientenkin sijoittajien irtoraha. Nopea kasvu puolestaan ruokki painottumista konsultointi tai IT-puolelle, perusteluna digitaalisen markkinointiviestinnän markkinoiden pienuus ja hitaampi kasvu.
Kun rahahanat kuivuivat ja alkoi kannattavuuden etsintä, alkoivat useat pelurit hakea fokustaan jälleen jostakin kolmen edellämainitun perinteisen toimialan suunnalta. Yleisimmin fokus löytyi joko konsultoinnista tai tietojärjestelmistä koska sinne suuntaan oli ja kasvuvaiheessa kallistuttu.
Mutta se uusmedia-alan analysoinnista. Sitten tuosta viestinnästä ja erityisesti markkinointiviestinnästä.
Nykyinen taloudellinen tilanne pakottaa yrityksiä keskittymään omaan ydinosaamiseensa ja siihen mistä suurin osa katteesta muodostuu, ja mainostoimistoille tämä tarkoittaa vielä tällä hetkellä perinteisiin medioihin suunnittelua. Uusmediatoimistoilla ydinosaaminen markkinointiviestinnän näkökulmasta on kovin ohutta, suurin osa työstä kun ei ole verkkomainonnan tekemistä vaan www-sivustojen toteuttamista. Ja vaikka yrityksen www-sivut toki omalta osaltaan tukevat ja rakentavat yrityksen tai tuotteen brandia, ei niitä voi kuitenkaan rinnastaa esim. printtimainontaan (huom! markkinointiviestinnän näkökulmasta). Hyvä kysymys onkin, mikä on nykyisin uusmediatoimiston ydinosaamista?
Jokatapauksessa digitaalikanavien merkitys väistämättä kasvaa myös markkinointiviestinnän alueella. Ja jostain asiakas haluaa löytää aidosti sekä perinteiset että digitaaliset kanavat ymmärtävän kumppanin, sellaisen joka pyrkii muodostamaan mahdollisimman objektiivisen näkökulman eri kanavien vahvuuksista ja heikkouksista. Sellaisen kumppanin joka pystyy luomaan asiakkaalle lisäarvoa auttamalla kunkin kanavan optimaalisessa käytössä.
Edelläkuvattuja kumppani-ehdokkaita on tällä hetkellä harvassa jos ollenkaan. Peruskysymys voikin olla: Kumpi oppii nopeammin, mainostoimisto vai uusmediatoimisto? Nöyrtyvätkö mainostoimistojen suunnittelijat omaksumaan digimediat aidosti valikoimiinsa, vai oppivatko uusmediatoimistojen suunnittelijat nopeammin ymmärtämään perinteisen mainonnan salat? Hetkessä ei kumpikaan muutos voi tapahtua, niin monimutkaisista asioista on kyse.
Väitän kuitenkin että uusmediapuolella on tässä kisassa hyvät mahdollisuudet onnistua, onhan uusmediapuolella totuttu jatkuvaan muutokseen ja uusien asioiden nopeaan omaksumiseen. Paljon on opittavaa, mutta muutosta voidaan nopeuttaa aidolla yhteistyöllä perinteisen mainonnan suunnittelijoiden ja strategisten plannereiden kanssa.
Mielestäni uusmediaa on romantisoitu liikaa. Kaupantekoa ja asiakkaiden hankintaa ja edistävät edelleenkin samat tekijät kuin aikaisemminkin: myyvästi ja oikea aikaisesti esitetty tuotetarjooma (palvelu, ratkaisu) ja asiakkaan kannalta myönteinen yrityskuva.
Jälkimmäisen kehittymiseen vaikuttaa ainakin b2b -kaupankäynnissä "brandin" johdonmukainen ja todellinen läsnäolo yrityksen kaikissa toiminnoissa ja esiintymisissä.
Internet on ainoastaan yksi väline muiden mainonnan ja viestinnän kanavien joukossa.
Metsään saatetaan mennä mikäli asiakkaalle tarjotaan liian vaativia, aistillisia "ylikokemuksia" ja unohdetaan perinteiset viestinnän ja mainonnan säännöt.
Ala teki alussa itsestään ehkä liian hypeä. Internetissä voidaan hyvin tehokkaasti toteuttaa asiakaslehtiä, mainontaa, suoramarkkinointia jne. kunhan vain muistetaan kohderyhmän intressit ja välineen (lue: tietokonepäätteen) ominaispiirteet. Kun formaatteja ja tehokeinoja keksitään "luovasti", on hyvä tiedostaa, että silmä lukee kuitenkin "vain" päätettä ja saattaa ärsyyntyä helposti sekä henkisellä että fyysisellä tasolla.
Hyvä toteutus syntyy yrityksen hyvästä oma-yrityskuvasta (vrt. hyvä ja tasapainoinen minäkuva) ja sen visuaalisesti ilmentyvästä identiteetistä, loistavasta kampanjasuunnittelusta, ymmärtäväisestä ja tiedostavasta copystä, ripauksesta perinteistä viestintätoimistoviisautta, jalat-maassa-olevasta uusmediatoteuttajasta sekä yrityksen omasta, osaavasta markkinointiväestä, jonka loppujen lopuksi tulee johtaa koko projektia ja olla siitä vastuussa.
En tiedä, voiko alalta löytyä "integroidun markkinointiviestinnän" kokonaisosaajaa. Enkä tiedä, onko tarpeenkaan. Mainostavalla yrityksellä tulee olla itsellään näkemystä ja kykyä sen tyyppisestä markkinoinnin projektiosaamisesta, jossa voidaan yhdistää erilaisten partnereiden osaamisalueita tehokkaaksi toteutukseksi.
Mutta "minäkuvan" tulee olla kunnossa.
Yksi "syy" (tai vastaava selitys) hakeutuminen enemmän teknologiapainotteisempien projektien suuntaan on varmasti uusmediafirmojen hakeutuminen entistä business kriittisempiin projekteihin. Ja kuten nyt laskun/notkahduksen aikana on nähty niin ekana firmat karsii/pienentää noita markkinointipläjäyksiään, mutta sen sijaan moniin tulevaisuuden kannalta kriittisempiin hankkeisiin on päinvastoin isketty enemmän nappulaa.
Aihetta suonsilmästä katsovana ja osin syytettynäkin täytyy myöntää ja kieltää.
Ensin myönnän: aitoja crossmedia-ratkaisuja ei ole näkynyt. Syitä on monia, mutta NIH-ilmiön (Not invented here) takia isot suomalaiset mainostoimistot ovat koettaneet kaikin tavoin kieltää minkään muutoksen tapahtuneenkaan. Onhan se pirun paljon helpompaa toimia samalla tavalla kuin aina ennenkin, samojen ihmisten kanssa, usein niitä entisiä hyväksiosoittautuneita sapluunoita käyttäen. Ja on ainakin vähemmän ihmisiä, joille pitäisi selittää, miksi tuotepäällikön oman egon pönkitys vaatiikin tehottomia koko sivun ilmoituksia talousalan lehdissä.
Mediabrokerien konkurssit ja alan keskittyminen vanhojen pelurien käsiin on saanut aikaan sen, että vanhat suuret (ja perinteiset) mediatoimistot ovat ottaneet digitaaliset mediatkin suunnittelupalettiinsa, vaikkei osaamista ole vähääkään. Eihän crossmedia herrajumala sitä tarkoita, että ripotellaan vähän sinne sun tänne ja leijonanosa siihen samaan vanhaan.
Sitten kiellän: asia ei ole niin yksisilmäinen kuin Alex väittää. Erityisesti minua ärsyttää se näkemys, että kun bannereita ei klikata, tulkitaan tilanne siten, että verkkomainonta ei toimi. Onhan mainonnalla muitakin aspekteja kuin suora toiminta. Ja kyllähän hyvän suunnittelun ja tulosten välillä on selvä yhteys. Hyvä suunnittelu ikävä kyllä maksaa. Nyt kun on perustettu paljon näitä muutaman hengen toimistoja, joilla on suuri tarve päästä alkuun, on hintataso rapautunut lähes naurettavaksi.
Hyvä kolumni! Olen enimmäkseen samaa mieltä. Yhdessä asiassa, ainakin osittain eri mieltä: bannereissa. Tosin, nyt puhun vain omasta (=työpaikkani) kokemuksesta. Bannerimainontaamme läheltä seuranneena voin sanoa, että meillä bannerit toimivat helvetin hyvin. Eikä kyseessä ole mitkään "uusmedialasit päässä tehdyistä rich media fläsh sokveivi interstitiaaleista" vaan ihan plain GIF ruuls. Mutta näin meillä. Miten muilla?
Itse vertaisin bannereita lehtien "luokiteltuja ilmoituksia" -osastoon. Ne ehkä vilkaistaan, ja jos jokin tuntuu kiinnostavalta, sitä ehkä tarkastellaan lähemmin. Kuitenkin, käyttäjä molemmissa tapauksissa keskittyy lehden (tai saitin) lukemiseen/tutkimiseen. Jotkut tykkää kattoa pornomainoksia lehdestä, ja ehkä samoihin ihmisiin vetoaa myös samalla tavalla monotoniset verkkobannerit :)
Ehkä bannerienkin kohdalla voisi joskus hieman miettiä viestiä...Mutta eihän banneri ole ainoa viestintäkeino netissä, eikä Alex sitä varmaan tarkoittanutkaan. Kovin epäonnistunut viestintäkeino se silti tällähetkellä on. Tavoittaa ehkä tietyn porukan, niin kuin ne lehden päiväkahviseura-mainoksetkin.
Omasta mielestäni Alexin kirjoitus edusti hyvin yhtä (ainakin) osaa kokonaiskakusta, jota meidän kaikkien tulisi tarkastella. Kermavaahdot on jo päältä syöty, mutta mitä löytyykään sisältä tällä hetkellä? Aijaijai, jos tässä alkaisi suomalaisia noituuksia luettelemaan tunnoistaan alaa ja tilannetta (mennyttä, tämänhetkistä ja ehkä tulevaakin) niin siihen ei riittäisi edes uusmediaduunarin niin usein "venyvä" työaika ;)
Hiljaa hyvää tulee, sano.
7t6rutyu
Totta. Kuinka paljon helpompaa onkaan vaihtaa mainostoimistoa kuin tietojärjestelmätoimittajaa. Pinta on Pintaa.
Tähän en malta olla kuittaamatta: tätä(kin) samaa argumenttia on käytetty vuosikaudet. Siis että näkyvyys sinänsä on arvokasta. Internet -yleisöt ovat edelleen varsin pieniä verrattuna vaikkapa tv-yleisöihin ja mielestäni kanavana Internetin potentiaalinen lisä-arvo ei toteudu, jos kyse on näkyvyydestä hyvin pienelle yleisölle ilman mitään "actionia".
Pelkkiin klikkausprosentteihin tuijottaminen on tietysti tyhmää, mutta jos Internet-mainonnan tulee olla tavoittavuudeltaan tai muulta lisä-arvoltaan kilpailukykyistä muiden mainosvälineiden kanssa. Sitä "kyllä-sen-bannerin-moni-on-nähnyt" -mainonta Internetissä ei ole.
Bannerit tuskin tulevat mihinkään häviämään, mutta on jotenkin onnetonta, että markkinointiviestintä Internetissä on kuihtunut käsittämään vain banner-mainonnan.
Loppupeleissä markkinointiviestinnässä on aina kysymys asiakkuuksien hallinnasta. Eikö siihen löydy tältä (toistaiseksi) harvinaiselta kaksisuuntaiselta medialta muita aseita, kuin nämä printtimainoksista väännetyt staattiset mainokset?
Hyviä kommentteja alan kehityksestä Marko / Morning! Uusmedia on kummallinen ja kai luonnollinenkin välivaihe alan kehityksessä. Alan kypsyessä erikoistuminen ja ydinosaamisen keskittäminen johonkin uusmedia-kategorian alle niputettuun erikoisalueeseen on aika luonnollista, eli paluu lähtökohtaan, back to basics :) - IT-puolelle, konsultointiin tai viestintään. Kaikessa kun ei voi olla paras yhtaikaa.... Toivoisinpa, että pikkuhiljaa voitaisiin luopua koko kaikenkattavasta uusmedia-termistä!
Niin siis oikeastihan on kyse siitä, että miten se originelli brandilupaus käännetään toiminnaksi, niin verkkopalvelussa kuin sen mainonnassakin.
Muutamia aikoja sitten oli mielestäni hyviä yrityksiä tähän suuntaan, erilaisia laskureita yms. muita interaktioon ohjaavia.
Ainakin mun omalle osalle on usein viime aikoina koitunut niin naurettavan tiukkoja tuotantoaikoja ja pieniä mediabudjetteja, ettei ole ollut mitään järkeä ryhtyä tuottamaan perusmainoskilkkeitä kummempia tuotoksia. Tästä mediavälittäjien osaamattomuudesta kirjoitin aiemmin tässä ketjussa.
Melkein kaikki "uudet" businessalat käyvät läpi samanlaisen kehityskaaren:
Ensin alaa lähtevät kehittämään...
-> innovaattorit
Sitten syntyy koko uutta toimialaa hyödyntäviä "jokapaikanhöyliä"
-> generalistit
Kun markkinat saturoituvat; yritykset hakeutuvat eri alueille:
-> spesialistit
Osa spesialisteistä ovat lähellä jotakin muuta (vanhaa) toimialaa ja sulautuvat niihin:
(-> sulautuminen).
Uusmedia-alalla näyttää käyvän juuri näin: Alkuvaiheiden pioneeriajoista ala on kehittynyt generalistien (Worksillä oli omia saitteja [Eeemeli, Serveri], web-tuotantoa jne.- jotkut tekivät CD-ROMeja).
Tämän jälkeen alalla tuli kolmas rakennemuutos, jonka myötä osa yrityksistä keskittyi IT:hen, osa markkinointiviestintään, kuka mihinkin.
Nyt ala on mielestäni tilanteessa jossa osa toimiala on ajautunut monilta osiltaan lähelle "vanhaa maailmaa": teknologiapuolella konsultointi on toiminnallisesti lähellä perinteistä IT-konsulttibusinesta, e-business -konsultointi on lähellä perinteistä liikkeenjohdon konsultointia, Internet- markkinointi on (tavallaan) lähellä mainostoimistobusinesta.
Kysymys (Markollekin, terve vaan, pitkästä aikaa :-) ): Onko alan yrityksillä näiden rakennemuutosten jälkeen kilpailukykyä (aitoa lisä-arvoa) "vanhan maailman" kilpailijoiden kanssa, joiden service offeringeiksi suuri osa näistä busineksista sopisi?
Korholla on pointti: Iconhan perustui vahvasti tähän monikompetenssiosaamiseen, josta kilpailuetu syntyi. Firmat eivät kuitenkaan ole staattisia. Eivät edes vanhat pönöttäjät(tm).
Hex: Olen samaa mieltä uusmedia-termistä!
Juuri niin. Kyllä yritysten itsensä on hallittava bisneksensä. Muuten käy niin, että charmantit markkinointiviestinnän gurut tulevat, myyvät ja nettoavat mukavasti rahaa. Bisneksen (tai pikemminkin rahan) tekeminen ei ole koskaan loppupeleissä moraalista hyväntekeväisyyttä. Ei suuntaan eikä toiseen.
Mukava lukea kirjoittajien esittämiä hyviä mielipiteitä. Niin ja tietysti Alexin terveellistä niskasta ravistelua.
Monilla kirjoittajilla on sama ongelma kuin minulla: ei oikein tiedetä millä alalla ollaan töissä. Tästä seuraa se että ei tiedetä mihin ollaan menossa joka on oikein omiaan lisäämään frustroitumista. Entiset uusmediayritykset ovat - niinkuin Alex osoittaa - muuttuneet itsensä irvikuviksi ja tavoittelevat taakse jäänyttä tulevaisuutta kuka milläkin keinolla. Tekniikkaan nojaaminen on no-brainer koska koodikulit saa yleensä myytyä johonkin. Samaan aikaan maailma ympärillä pyörii samoilla raiteilla kuin aina. Mainostoimistot jylläävät ihan niinkuin Internetiä ei olisi koskaan ollutkaan. IT-integraattoreille on jälleen kerran annettu kuokka käteen jolla voi alkaa louhimaan isoa rahaa heti kun firmat taas alkavat investoimaan tietotekniikkaan (joka on hiljaa muuttunut Internet-tekniikaksi, kiitos teille Oracle, IBM, MS jne.). Kaikkien meidän kuolaten odottama Big Bang-kumous osoittautui vain pieneksi pussahdukseksi, jota monesta syystä muistellaan enemmän pankkiirien keskuudessa kuin missään muualla.
Joku myi kapinan. Prkl.
Vaan kuka kertoisi sen onko mitään hauskaa ja kivaa enää odotettavissa? Johtaako "erikoistuminen" alan yritysten hiljaa näivettymiseen vai olisiko Internetillä sittenkin vielä jotain uutta ja yllättävää takataskussa.
Valomerkkiä odotellessa,
mablo
henk. koht uskon vahvasti (kirottu hypesana) asp-toimintaan eli applikaatiovuokraukseen. Hyvät verkossa toimivat palvelut ovat sellainen asia joka tulee vielä jossain vaiheessa räjäyttämään pankin. Red herringin uusin numerohan tuota yritti hiukan hypettääkin ainakaan minua vakuuttamatta. Red herringin tarjoamia esimerkkejä parempia löytyy jo toiminnassa.
_mikkom
Älkää huoliko rakkaat ystävät, kyllä viestintä internetissä kehittyy ja uudistuu. Se vain vie oman aikansa. Odotellessa voimme tietysti räimiä toisiamme, koska se on meistä niin mukavaa.
Jos olisin verkkomainonnan ostaja, niin kyllä minulta pääsisi epäuskoinen parahdus, kun näkisin mediatoimiston listan niistä saiteista Suomessa, joissa minun olisi järkevää mainoksillani näkyä. Varsinkin jos havittelisin hieman erilaisempaa kohderyhmää kuin Soneraplazan/Jippiin/MTV3:n etusivuilla piipahtavat. Olisiko tarpeeksi kiinnostavien verkkomedioiden puute yksi osasyy kotimaisen verkkomainonnan tilaan?
Ja jos mietitään millaista verkkomainontaa voi tehdä, niin vaihtoehtoja on tosiaan vähän. Siinä vaiheessa, kun nähdään koko Plazan etusivun täyttävä mainos Hesarin etusivun tyyliin, niin ollaan varmastikin ylitetty yksi kynnys matkalla nettiliittymien default-kotisivujen bisnesmallista kohti omillaan ainakin toimeentuloa yrittävää verkkomediaa. Eli tekijöiden lisäksi myös medioiden on hieman nöyrryttävä, jotta mainostajilla olisi hieman enemmän tilaa temmeltää. Siitähän ne kai rahansa saavat.
Sami puhuu asiaa. Mainospaikka ja lukijaprofiilit ovat kaiken a ja o mediavalintaa tehtäessä. Mediat ovat olleet varsin epäinnovatiivisia näissä paikkatarjonnoissaan. Portaalin etusivulla välkkyvät bannerit ovat sitä kaikkein epä-houkuttelevinta kauraa.
Mutta kun esim. tietyn kohderyhmän saitti (esim. 20000 jonkin eritysalan päättäjää) avaa etusivulleen ainoastaan yhden suurtaulupaikan, niin se tuo uudenlaisia mahdollisuuksia mainostajalle mainonnan kannattavuuden tavoittelussa.
Esim. HS:n etusivulla oleva suurtaulu saattaa hyvinkin niittää tuloksia lukijajoukossaan. Siis edellyttäen, että mainostettava tuote puhuttelee lukijakuntaansa eli profiilit tulee olla tiukasti tiedossa.
Mielekästä keskustelua, ei siinä mitään. Mutta mutta, pitääkö tämän mielekkään keskustelun pyöriä aina sen €uron ympärillä? Se hienous minkä kyseinen uusmedia minulle aukaisee, ei löydy markkinoista vaan hyödyistä. Tuntuu kummalta kun (varmasti lahjakkaat) ihmiset henkeen ja vereen ihmettelevät jotain bannereita tai etsivät omaa "uusmedia"-identiteettiään. Tätä on nyt jatkunut jo monta vuotta. Ihmiset visioivat suuria, mutta eivät kuitenkaan katso paljoa omaa napaa kauemmaksi.
Alex: Meidän kaikkien Verkkojen Verkko lähti liikkeelle kauan ennen vuotta ysiviis. Se ei ollut markkinointiviestintää nähnytkään ja jos kaikki käy hyvin, ei se näe sitä tulevaisuudessakaan. Hiiteen hitit ja klikit. Tervetuloa opensource ja puhdas tiedon & taidon valtameri!
Agh. Alexin vuodatus on ihan pop, mutta menisin kyllä vielä askelmaa ylemmäs, jos puhutaan muustakin kuin markkinointiviestinnästä.
Suomessa ei päästä uusemedian bisnesmalleissa yhtään mihinkään niin kauan kuin isojen yhtiöiden isot pomot ovat ns. vanhaa ikäluokkaa. Siis tätä porukkaa, joille sähköposti, internet ja kännykkä ovat vain välttämättätön työkalu, ei osa tavallista arkea.
Pelkkää webbipusailua/markkinointia/mainontaa on ihan turha tehdä, jos web/mobiili ei kuulu olennaisena osana yhtiön liiketoimintaan/strategiaan.
Itse olen duunissani (isossa organisaatiossa) törmännyt tähän lasikattoon todella kovaa. Nyt on pää kipeä, vituttaa ja alanvaihto mielessä. Pientä sähköistä bisnestä saa tehdä, mutta heti kun siinä olisi isoja tuloja näkyvissä, Patruunat vetäytyvät kuoriinsa. Tehdään niinkuin ennenkin, strategiamuutoksia on turha odottaa tai uutta ajattelua. Notkahdus tuskin paransi asiaa.
Tämä heijastuu sitten lopulta niin Alexin kuin meidän nimettömämpienkin uusmediatekijöiden työhön. Ollaan palvelubisneksessä, ja mitäs teet, kun asiakas ei halua järkevää palvelua, vaan ostaa mieluummin Anttilasta melkein yhtä hyvän mutta paljon halvemman :D
Itse olen kyllä Alexin kanssa hyvinkin paljon eri mieltä. En voi ymmärtää minkä vuoksi it-konsultointi, uusmedia ja teknologiaosaaminen pitäisikään erottaa toisistaan.
Miksi uusmedian ylipäätään pitäisikään olla erillään muusta tietotekniikasta. Teknologiaosaamisen puute on tällä hetkellä se, joka vie suurimmat projektit webprojektit pois mainostoimistoilta ja pelkkään uusmediaan keskittyneiltä yrityksiltä.
Henkilökohtaisesti uusmedia ei välttämättä bisneksenä edes ole riittävän kannattavaa. Tälläkään hetkellä en usko, että monissakaan projekteissa kate on kovin korkea. Tällä hetkellä parhaiten alalla menestyvätkin ex-konsultti-, nykyiset teknologiayritykset, jotka käyttävät uusmediaprojekteja ponnahduslautana saadakseen itselleen suurten asiakkaiden kannattavia ja tuottavia miljoonaprojekteja, kuten CRM, laskutusjärjestelmäintegrointi, SAP, Siebel jne projektit. Nämä ovat ne, joissa raha liikkuu ja sen vuoksi teknologiayritykset ovat kiinnostuneita uusmediaprojekteista. Teknologiayrityksiin myös luotetaan helpommin, sillä heillä on yleensä vuosikausien, ehkä kymmenien vuosien kokemukset kyseisten asiakkaiden kanssa. Asiakkaat luottavat heidän kykyynsä vetää isoja projekteja, budjetointiin, sekä osaamiseen.
Jos annat isolle teknologiayritykselle ison webprojektin, hoituu homma varmasti. Siinä saattaa olla virheitä, mutta se kuitenkin lopulta hiotaan kuntoon ja tekijöitä löytyy hätätilanteessa vaikka millä mitalla.
Uusmediatalot eivät mielestäni enää toimi ajatuksena. Ketä kiinnostaa kaunis saitti, jos siellä ei ole mitään järkevää toiminnallisuutta, se on hankala päivittää tms. Teknologia sen takana ja toimintavarmuus ovat avainsanoja isojen yritysten verkkosatsauksissa.
Kuka enää ostaa mainostoimiston tekemää saittia, joka tilattiin "J2EE" sovelluksena ja siinä pyöritellä resultsettejä JSP-sivulla. Sellaista jälkeä on nähty monesti, kun asialle päästetään ns. uusmediataloja.
Jollakin lailla tätä sivuaa aloittamani uusi threadi intrasta ja sisäisistä järjestelmistä. Siinä juuri etsiskelen rajaa, missä uusmedia loppuu ja IT alkaa. Nykyjään IT:n puolella maailmaa katselevana entisenä uusmedialaisena tekisi mieli rojauttaa reikä siihen rajavalliin - hahmottaisi vaan ensin että miten :-)
yrityksen sisäinen ja ulkoinen viestintä
molempiin löytyy varmasti oikeat välineet ja mediat, kun osaa lähestyä perustelluilla argumenteilla ja rakentavalla asenteella
yritysviestintää voi myös opiskellakin, vai voiko?
yrityksen sisäinen ja ulkoinen viestintä
molempiin löytyy varmasti oikeat välineet ja mediat, kun osaa lähestyä perustelluilla argumenteilla ja rakentavalla asenteella
yritysviestintää voi myös opiskellakin, vai voiko?
No ihan varmasti voi!
Yksinkertaisena ihmisenä vaan en ihan ymmärrä että miten tää kommentti liittyy intraan ja sisäisiin järjestelmiin, mutta kerrankos joku nupin yli hujeltaa... ;-)
juu, taisinpa hujeltaa. No haitanneeko tuo mittään. Jokatapauksessa intra ja sisäiset järjestelmät kylläkin liittyvät nimenomaan viestintään, vai mihin sitten?
Osallistun suurella mielenkiinnolla tähän yllätykselliseen keskusteluun. Tiedän, että tämä menee monelta taas yli hilseen, mutta toivottavasti edes jollekin tästä on hetkeksi viihdettä.
Laivan suunnasta tuntuu nyt väittelevän yhdessä laivan kapteeni, perämies, pari siivoojaa ja 15 matkustajaa. Näistä asioista voidaan keskustella ruokapöydässä koko perheen kesken silloin, kun Digitaaliset Ratkaisut on ollut lukuaineena peruskoulussa vähintään yhden sukupolven ajan. Mielestäni keskustelun sekaan on tultu briljeeraamaan nyt hyvin vähillä eväillä.
Tiedänkö minä mikä on internetin oikea paikka markkinoinnissa oikeasti? Tiedänkö kuuluuko internet-projektia olla oikeasti vetämässä mainostoimisto, teknologiatoimittaja, uusmediayritys, richmediayritys, asiakas itse vai erillinen konsulttifirma? Tiedänkö minä miten hyvä internet-projekti oikeasti viedään läpi? - Suurista kysymyksistä on kyse. En usko, että keskustelussa monikaan vastaisi näihin rehellisesti kyllä. Arvokasta on jo se, että alalla tunnetaan muutamiin tapauksiin sopivia hyviä malleja ja tiedetään ainakin pahimmat suden kuopat.
Edelleen lähestulkoon kaikki mitä tässä internetin parissa uskottavastikin puuhataan näyttää silmissäni harjoittelulta. Ratkaisut ovat vieläkin kömpelöitä ja rikkinäisiä. Teimme vuosina 1995-1998 ensimmäiset ratkaisut, joita tämän jälkeen aloimme tutkimaan ja kopioimaan. Vieläkin sivuilla on virheilmoituksia, tekstissä on kirjoitusvirheitä, kuvat ovat rakeisia, asioita on usein vaikea löytää ja sivut eivät toimi edes yleisimmällä selaimella.
Sisältöä on enemmän kuin vuonna 1995, mutta osataanko netissä nyt jo tehdä sitä businestä? Yleensä ei, koska edelleenkin yksinkertaisessa matematiikassa ollaan huonoja. Esimerkki huonosta busineksesta; Palvelun suunnittelu ja toteutus maksaa 500.000 EUR ja bannerimyynnistä ja kumppaneista saadaan 5.000 EUR/kk = maksaa itsensä pian takaisin? [oikea vastaus ei, vaan n. 8 vuodessa]
OPI TÄNÄÄN TÄMÄ: Kun huomaa, että oma intuitio muuttaa suuntaa nopeaan tahtiin, kannattaa odottaa oman mielipiteen (TOTUUDEN) muodostumista.
Eri yritysten väliset verkostot, yritysten erikoistumisalueet ja asiakkaiden potentiaaliset tarpeet näiltä osin ovat vielä vieraita ja kummia asioita. Uudessa markkinatilanteessa kokeillaan taas uusia konsteja ja lisää vaikeaa opittavaa syntyy. Päämäärät pysyvät ennallaan; hyvä liiketoiminta, hyvä sisältö, hyvä projekti, tyytyväinen asiakas ja mukava työpaikka. Termit, ajatusrakenteet ja hinnat muuttuvat. Ja monesti jopa tulokset.
Kehitteillä on useitakin trendejä, joita eri tahot pyörittelevät mielessään, keskusteluissaan ja kokeilevat myös käytännössä. Esim. freelancer-mallia pidettiin absurdina silloin, kun yrityksen piti näyttää henkilömäärältään suurelta. Juuri nyt malli toimii ainakin meillä upeasti ja taas 5 vuoden päästä freelancereita ei välttämättä ole edes tarjolla.
Toisaalta en ole uskonut koskaan banner-mainontaankaan ja talvella rikoimme vakuutustuotteen myyntiennätyksiä hyödyntäen vain kyseistä mainonnan muotoa. En edelleenkään uskalla luvata asiakkaalle kuin asiakkaalle tehokasta mainontaa netissä, mutta nyt tiedän, että ei banner-mainonta sittenkään ole aina pelkästään laskutettavia tunteja.
Ihmisten kypsyystaso ja ehkä joskus poliittiset poterotkin estävät sen, että näistä tuikitärkeistä asioista voitaisiin keskustella vakavasti. Olen nähnyt jo niin paljon, että tiedän mitä ei ole mahdollista tietää.
Laivan suunnasta tuntuu nyt väittelevän yhdessä laivan kapteeni, perämies, pari siivoojaa ja 15 matkustajaa.
On se hyvä, ettei koppavan uusmediaöykkärin stereotyyppi ole Rytsölän myytyä lambonsa aivan täysin päässyt kuolemaan. Kun keskusteluun astuu jo peräti vuodesta 1995 soluussoneita värkännyt konkari, tulee tavallisten kuolevaisten hiljetä.
Minusta on pelkästään hienoa, että alalta vielä löytyy tekijöitä, jotka A) uskaltavat kirjoittaa mitä ajattelevat, sekä B) tietävät mistä kirjoittavat. Se, että tuo kokemuksensa ja näkemyksensä vahvasti esiin ei ole öykkäröintiä, varsinkaan jos teot puhuvat kiistattomasti puolestaan.
Kyllä, uusmediakunikaan tulisi olla hiljaa. Työväenopiston syysesitteet ilmestynevät lähiaikoina. Niitä kannattaisi ehkä vilkaista.
Alkaako uusmedia tulla vanhaksi? Löytyy jo konkariosaston kavereita, niinkuin Aaltonen, joita joku luulee nimimerkiksi!
Kokemuksen puutehan se oli se suurin syy, joka ajoi niihin kaikista suurimpiin erehdyksiin. Kuviteltiin, että bisneksenteon lait olisivat jotenkin muuttuneet, me osattaisiin muka kaikki eikä keneltäkään kannata kysyä neuvoa.
Olen varmaan ikävä ihminen, mutta mun mielestä muoto on aika yhdentekevää, jos ei ole mitään mitä sanoa. Taide on sitten eri foorumeilla käsiteltävä juttu.