Aina ei ole hyvä olla ensimmäinen – riittää että on oikea-aikainen. Tämä itsestäänselvyys tuntuu unohtuneen useimmilta mobiilialalla toimivilta yrityksiltä viime vuosina.
Suomen erityisasema maailman mobiilipalvelukeskuksena on lähestulkoon mennyttä. Toki meillä on paljon hyviä yrityksiä, mutta valtaosa ensimmäisen aallon pioneereista kärsii tällä hetkellä kassakriisistä ja heidän aikansa kuluu vääriin asioihin, tuotekehityksestä joudutaan tinkimään ja uusasiakashankintaan ei riitä aikaa.
Mobiiliyhtiöiden fokus on ollut lähinnä siinä, kuka on pioneeri ja saavuttaa arvokkaan muutaman kuukauden kilpailullisen etumatkan. Tässä ollaan menty metsään pahemman kerran, sillä markkinalla jota vielä ei ole olemassakaan, on kilpailijoilla aikaa kuroa umpeen teknologian tai ylivertaisen konseptin avulla hankittu etumatka ennen kuin myynti kunnolla ehtii edes alkaa. Siten todellista kilpailuetua ei ensimmäisenä olemalla välttämättä saavuteta.
Madon kirjan lukeneena ja Wapitin kohtuullisen hyvin tunteneena käy sääliksi että heidän täytyi mennä ensimmäisenä nurin. Niinpä niin. Silti, ei riitä, että ollaan pioneereja, vaan liiketoiminnalle on löydyttävä myös fokus ja mielellään asiakkaat, joiden avulla toiminta saadaan kannattavaksi.
Mobiiliyhtiöiden ongelmat ovat kiinnostaneet myös mediaa. Ikävä vaan, että mediassa huomio on kiinnittynyt vääriin asioihin. Mobiilifirmojen ongelmien taustalla on pätemätön ja kokematon johto. Tätä seikkaa ei ole haluttu julkisesti tunnustaa.
Virhe 1: Yritys haukata liian suuri pala markkinoista keskittymättä mihinkään kunnolla.
Virhe 2: Epärealistiset odotukset markkinoiden ja teknologioiden adoptioaikatauluista. Kuka oikeasti uskoo, että 3G on jokaisen taskussa ensi vuonna? Tai seuraavana? Tai että videokuvan streamaaminen kuluttajien päätelaitteisiin maksua vastaan olisi bisnes ennen vuotta 2006?
Virhe 3: Visionäärit. Kuinka moni luennoikaan taannoin kuka mistäkin aiheesta, ja maailman parantamisen ohessa tekeminen jäi aliarvostetuksi. Missä vaiheessa työn suorittaminen on mennyt pois muodista?
Keskittyminen olennaiseen ja riskien tunnistaminen ja niiden huomioonottaminen päätöksenteossa ei saisi unohtua. Monien ystävieni kautta olen saanut havaita, kuinka vähäistä mobiilipalveluiden käyttö vielä oikeasti on. Tämä on toki tärkeä asia. Mutta vielä tärkeämpää on tunnistaa toimintaympäristö jossa ollaan, ja tehdä sen mukaisia päätöksiä. Tehdään sitä mobiilin internetin vallankumousta päivä kerrallaan, eikä yritetäkään parantaa maailmaa kerralla.
Se että Nokian päätelaitteet kasvattavat edelleen markkinaosuuttaan ja ovat kiistatta maailman parhaita, ei ole sattumaa. Se perustuu tasan kolmeen hyvin tarkkaan mietittyyn osa-alueeseen, joita Nokia on pedantisti noudattanut. Tämä olkoon esimerkkinä strategiasta ja keskittymisestä olennaiseen.
1) Featuret. Nokia ei tuo välttämättä ensimmäisenä markkinoille kaikkia mahdollisia ominaisuuksia puhelimiinsa, mutta pyrkii tekemään sen oikea-aikaisesti. Esimerkiksi GRPS:n kanssa Nokia ei suinkaan ole ensimmäinen markkinoilla, mutta mitäpä siitä: kuinka moni mahtaa käyttää esimerkiksi GPRS tänään Suomessa, jos operaattorin henkilökunta ja lähipiiri jätetään pois laskuista? ehkä 100 henkeä?
2) Käytettävyys: Nokian päätelaitteen käyttäjän on helppo ostaa seuraavakin puhelinmalli Nokialta, koska upgradauksen yhteydessä käyttöliittymä muuttuu loogisesti: ominaisuuksia tulee lisää, mutta käytön kompleksisuus on siedettävällä tasolla.
3) Design: tästä suurin kiitos langennee Frank Nuovolle.
Kehottaisinkin jokaista päätöksentekijää tai päätöksentekoon osallistuvaa katselemaan peiliin. Johtuuko Suomen mobiiliklusterin taantuma siitä, että kuluttajat tai yritysasiakkaat ovat pettäneet markkinat. Vai siitä, että sinä olet kokemattomuuttasi ja sinisilmäisyyttäsi pettänyt sijoittajat epärealistisilla arvioillasi yrityksesi kasvusta?
Kirjoituksellani haluan erityisesti luoda uskoa alalla toimiviin ihmisiin: pahinta mitä voisi tapahtua nyt olisi se, että Suomi jäisi kehityksen kärjestä pysyvästi. Otetaan opiksi virheistämme ja tunnustetaan heikkoutemme rohkeasti. Kukaan muu ei osaa näitä asioita maailmassa edelleenkään paremmin kuin me täällä Suomessa. Uskotaan itseemme ja ei muuta kuin uuteen nousuun! Askel kerrallaan.
Artikkelin kirjoittaja puhuu asiaa. Ei ole järkevää tavoitella olematonta kilpailuetua järjettömin panoksin, mikäli muut asiat ovat rempallaan. Sanoisin, että tämänhetkisistä suurista kotimaisista mobiilipioneereista suurin osa kärsii järjettömästä uskosta tulevaisuuteen eikä elä nykyhetkeä liiketaloudellisin perustein. Rahaa pannaan raskaaseen yritysorganisaatioon ja ylisuuriin mobiili-ilmoituksiin, jotka monissa tapauksissa eivät tuota edes ilmoitushintaa takaisin puhumattakaan organisaation muista kiinteistä ja muuttuvista kustannuksista. Uskotaan, että toiminta on kannattaa "brandinrakennusta" ja satsausta tulevaisuuteen ilman pelkoa, että bisnekseltä voi lähteä joku päivä jalat alta, vaikka firma tuottaa tappiota jokaisella vuosineljänneksellä.
No joo, pienet mobiilipalveluthan siitä hyötyvät. Miksipä siis valitan ;) Sopivan pienillä taloudellisesti kannattavilla lehti-ilmoituksilla ei ehkä rohmuta yhtä suuria käyttäjä- ja tilausmääriä, mutta tulos on ainakin voitollinen. Ja palkkoja ei tarvitse maksaa velkarahalla sadoille työntekijöille, jotka pyörittelevät sormiaan miettiessään tehdäkö tänään soittoääni vai logo.
Yksi iso syy laajaan kannattamattomuuteen on kyllä ollut yksinkertainen vauhtisokeus, johon on vaiheessa jos toisessakin valtaosa alasta aina Nokiaa myöten joukolla sortunut. On tehty hienoja palvelualustoja ja vaikka mitä markkinoille, joiden synnystä ei ole kellään kuin vaaleansiniharmaita aavistuksia. Pahamaineinen first mover advantage -ajattelu tekee tällaisessa ympäristössä todella pahaa jälkeä.
Kannattaa muistella ensi alkuun vaikka kuinka kauan NMT-GSM -siirtymä kestikään..
Eihän tuossa jutussa, pelkkiä "soittoääni yrityksiä" mollattu, vaan teknologiayrityksiä. Eipähän juttu juuri mitään uutta tarjonnut.
Kerrankin joku puhuu asiaa! Niin moni hype pyörii kokemattoman johdon käsissä. Talouspuolesta ei mitään hajua ja nuoria kokemattomia työntekijöitä kusetetaan minkä ehditään.
Kuvitellaan pokkana että joillain tekstiviestipelien hikisillä katteilla saadaan jotain aikaan.
Siirryin "perinteiseen" ohjelmistofirmaan missä pomot ovat keski-ikäisiä pamppuja. Johto on kokenutta, tietää realiteetit ja ymmärtää että työntekijöillä saattaa olla myös perhe-elämää.
Olen erittäin tyytyväinen.
Täytyy myös ottaa huomioon, että VC:t ovat ladanneet yrityksille rahaa tilille suhteettomat määrät, eivätkä ole edes vauhdin huumassa ja dollarin kuvat silmissä kunnolla tarkistaneet omaako firman johto tarvittavat taidot pyörittämään bisnestä. Jos kokematon henkilö johtaa 80 hengen organisaatiota ilman aikaisempaa kokemusta ja käytettävissä on 50 miljoonaa markkaa, niin mitä tältä voi odottaa. Kun ottaa vielä huomioon sen, että "kokeneet" VC firmojen edustajat ovat koko ajan potkineet persuksille ja kehottaneet valtaamaan maailman ensimmäisenä sekä nostamaan burnratet kovemmiksi.
Hyvä kirjoitus,
Todellakin näin on asiat,että yleisin syy on yritysjohdon kokemattomuudessa. Itse olen työskennellyt 70 hengen yrityksessä jonka liikevaihto vastasi kuuden hengen yritystä, silti ja edelleen rahoittajat syytävät firmaan rahaa. Yrityksellä ei ole mitään kunnollista fokusta koska johto on täysin osaamatonta porukkaa, eli myös aikaisemmin mainittu vauhtisokeus on iskenyt. Ihmetellä tarvitsee, että vieläkin leijutaan pilvissä eikä haluta/uskalleta katsoa totuutta silmiin. Eli ei muuta kuin hieman käsijarrua ja jalat maassa eteenpäin...
Paljon hyvääkin on tullut!
Kokemattomuus on nyt kääntynyt kokemukseksi. Onko koskaan Suomessa ollut enempää nuoria, kansainvälisiä yritysjohtajia, jotka ovat: 1) aloittaneet firman 2) kasvattaneet firmaa 3) ajautuneet ongelmiin 4) uudelleen fokusoineet 5) pienentäneet firmaa?
Käytännön johtamistyö on samanlaista pienessä ja suuressa firmassa. Suurissakin firmoissa aloitetaan uusia bisneksiä, jotka sitten ajetaan alas - Mäkitorppa Deutschland...
Ongelma on sama Sonerassa kuin pienissä pari vuotta vanhoissa softafirmoissakin. Uusi(tuntematon markkina, vauhti sekä pörssikurssit ja mielettömät rikastumisen mahdollisuudet ovat sekoittaneet firmojen rahoittajat, työntekijät ja johtajat. Merkkasitko itse 1 - 2 vuotta sitten työnantajasi osakeoptioita - ostitko soneraa kun se oli jo yli 20 euroa?
Nämä kokemukset rikkaampana on hyvä mennä eteenpäin, kun keski-ikäiset "kokeneet" johtajat jäävät eläkkeelle viiden vuoden kuluttua!
Bisneksen epäonnistuminen ei ole pelkästään negatiivinen asia. Kaikki mikä ei tapa niin karaisee, konkan tehneillä seuraava bisnes on kokemuksen myötä ja paljon tukevammilla jaloilla.
Suomessa pelätään ja hävetään epäonnistumisia vähän liikaakin. Ainoa keino välttyä virheiltä on olla tekemättä mitään.
Joo, minäkin oon sitä mieltä, että kun on joutunut kokemaan konkan, niin kyllä sitä sitten yleensä osaa tehdä hommansa, ainakin paremmin mitä ennen. Onhan nämä mobiilipalvelut nuorten mielestä tosi hyviä, mutta niiden tilaus on aika usein tosi kallista, että en ole varma, että mitä vanhemmat tykkäävät semmosesta jatkuvasta mobiilipalvelujen tilaamisesta, jos vielä vanhemmat maksavat lapsensa puhelinmaksun.
Tosi hyvä keskustelun aihe, täytyy kyllä myöntää!
Pullautit nyt kyllä toista vuotta vanhan aiheen ylös, mutta mitäpä siitä. Ei tilanne muuksi ole vieläkään muuttunut :)
Kommentoin hieman ajasta jääneenä (noin puoli vuotta). Olisiko kuitenkin niin, että kuten niin monessa muussakin ongelmassa, ongelman syy ei ole näin yksioikoinen. Mielestäni johdon kokemattomuus on vain osasyy. Markkinatilanne, taloussuhdanteet, kysyntä, asiakkaiden todelliset tarpeet ja niiden kartoitus. Siinä muita syitä. Mobiiliala kärsii mielestäni medioituneen yhteiskunnan vaikutuksista.
Mobiilialan ongelma mielestäni on: Information overload?