banner

Kolumnit

Pe 26.10.2001 kello 08:09 | 1 kommentti | Kommentoi

Mobile Disco

Järjenkäyttö on sallittua mobiilipalveluja suunniteltaessa, sanoo Hotelzonin teknologiajohtaja Ville Valorinta.

"Helsinki - The Mobile Capital of the World". Tätä hehkutusta saimme ei niin kovin kauan sitten kuunnella kansainvälisen median ja IT-toimialan suunnalta lähes kyllästymiseen asti. Imartelevaa toki - mutta miten se on realisoitunut?

Carpe Diem! Mutta joko se Diem meni?

Mobiiliympyröissä toimivien pörssifirmojen arvot ovat enää murto-osa huippuarvoistaan, ja useampia pieniä toimijoita on jo kaatunut. Globaali taantuma on toki tosiasia, mutta ehkä kaikki ei kuitenkaan selity alan yleisellä lamaannuksella. Silloin, kun koko maailma oli avoinna - tai ainakin siltä vaikutti - keskityttiin valtaamaan maailmaa, vaikka mitään valmista tuotetta ei ollut olemassa. Suurten perässä oli helppo hiihtää, ja riskirahaakin tuntui riitävän: "Ansaintalogiikka? Häh? Eikun kato me tehdään mobiilia."

Suomessa oli käytössä maailman valveutunein koeläinmarkkina, mutta se ei juurikaan asianomaisia kiinnostanut. WAP ja kaikki mahdollisesti sitä seuraava oli liian kiinnostavaa, joten aidosti kannattavia palveluita (lue sellaisia, joita joku aidosti haluaa ja vieläpä maksua vastaan) ei juurikaan välitetty kehittää. Soittoäänien ja logojen myyntiin palattiin tai ryhdyttiin nöyrästi vasta sitten, kun sen tajuttiin olevan SE JUTTU, josta näköjään tulee rahaa. Nyt ei onneksi olla enää yhden kivijalan varassa, sillä tv:n sms-chat on myös osoittautunut melkoisen suosituksi, eikä olisi ihme, jos joku uusista digi-kanavista päättäisikin keskittyä vallan siihen.

Kuka tekee mitä auttaakseen asiaa?

Monilla on varmasti Pulmuset-sarjasta muistissa Al Bundyn klassinen puhelinpalvelu "555-shoe". Tosielämässäkin Yhdysvalloissa on jo aikoja sitten keksitty, että sanoja on helpompi muistaa kuin numerosarjoja ja siten lankapuhelimien näppäimet on siellä varustettu itse numeron lisäksi kirjaimilla, jotta jokainen numero voidaan (tarvittaessa) esittää alfabeettisesti.

Suomessa näin ei ole ollut, joten hyvä numeromuisti ja muistilaput ovat olleet arvossaan, kunnes meillä syntyi kännykkävallankumous, jonka ansiosta kenenkään ei tarvitse enää muistaa kenenkään puhelinnumeroa, koska ne voi tallettaa muistiin kännykkään. Monikohan äiti muuten jää vuosittain ilman äitienpäiväsoittoa, koska lapsen kännykästä on akku lopussa, ja lapsuudenkodin numerosta muistetaan vain suuntanumero, jos sitäkään.

Koska puhelin oli sotien jälkeen Suomessa ylellisyyttä, eikä missään tapauksessa kaupallisuuteen yhdistetty tuote, on ymmärrettävää, että tänne ei ole aikanaan syntynyt Yhdysvaltojen kaltaista puhelinnumerojen alfabeettista määritystä. Mutta kännyköiden numeronäppäimet varustettiin alusta asti kirjaimilla ja kiitos tekstiviestien ainakin nuoriso osaa ne nykyään varmasti vaikka unissaan.

On nimittäin aika kallista takoa markkinoinnin keinoin lätkäfanien takaraivoon ja selkäytimeen, mistä numerosta ja millä hakusanalla (kirjaimelleen oikein kirjoitettuna) saa SM-liigakierroksen lätkätulokset. Kuinka helppoa olisikaan muistaa, että "numero", johon pyyntö lähetetään on "smliiga", hakusanalla ei niin väliä.

Jos joku pelkää, että numerot loppuvat kesken, niin enpä usko, että niin käy. Internetin antaman kokemuksen perusteella voidaan osoittaa, että ihmisillä on kunnioitettava kyky hallita sanoja. Ei niiden "sms-URL:ien" tarvitse olla 4- tai 5-kirjaimisia, tunnen nimittäin useita ihmisiä, joilla on kyky muistaa ulkoa jopa kymmenenkirjaimisia sanoja - ihan ilman muistilappuja.

Testi 1 (kuluttajille):

a) monenko web-suosikkipalvelusi IP-osoitteen osaat ulkoa?

b) monenko web-suosikkipalvelusi URL:n osaat ulkoa?

Testi 2 (markkinointipäälliköille): kumpaa markkinoisit mieluummin?

a) "suosikkijoukkueesi lätkätulos suoraan puhelimeesi: 'smliiga tappara'?

b) "suosikkijoukkueesi lätkätulos suoraan puhelimeesi: '170145 tappara'?

Miksi siis Viestintävirasto (ent. Telehallintokeskus), puhelinnumeroiden ylin haltija Suomessa, ei ole tehnyt tälle asialle mitään? Jos asialle on olemassa teknisiä esteitä, ehdotan, että joku ulkoministeriön tiedotusosastolla nöyrtyy ja soittaa Wirediin ja reilusti tunnustaa, että emme me täällä Suomessa niin kauhean edistyksellisiä ja nokkelia tuon teknologian suhteen sitten loppujen lopuksi olekaan.

Jos esteenä on puolestaan joku muu syy (esim. joku ei tahdo tai joku ei viitsi), niin on aika turha ruikuttaa maamme mobiiliklusterin nykytilaa ja tulevaisuudennäkymiä. Olisi toki naiivia kuvitella, että tämä uudistus ratkaisisi kaikki ongelmat ja ampuisi pörssikurssit takaisin taivaisiin, mutta olisi se ainakin jonkunlainen ele alan auttamiseksi ja aktivoimiseksi.

Yhtä lailla tosin myös mobiilipalvelubisnes saisi katsoa peiliin. On nimittäin totuuden nimissä sanottava, että palveluntarjoajien leireissäkin prioriteetit ja tuotteistus ovat aika hunningolla. Jos em. lätkätulospalvelun hakusanana yhdellä palveluntarjoajalla on "smliiga", mutta sen rinnalla oikea ja yleisesti käytetty kirjoitusasu "sm-liiga" ei kelpaa, niin kyllähän silloin ollaan hakuteillä ihan perusasioissa. Vai voiko joku kirkkain silmin perustella, että tähän käytäntöön on hyvä syy, eikä se johdu vain siitä, että kukaan ei yksinkertaisesti ole miettinyt asiaa kunnolla loppuun?

Mutta ehkä niiden, nyt tosin jo hiipuvien, markkinointibudjettien kuluttaminen on niin täysipäiväistä hommaa, että näiden itse palvelujen miettimiseen ei jää aikaa - eikä se ainakaan johtajatason ihmisille sovi.

Onko kysynnän luominen kuluttajan tehtävä?

Soittoäänien ja kännykkälogojen parhaita markkinoijia lienevät itse kuluttajat, verrattain edullisen printtimainoskampanjoinnin auttamana. Meistä useimmat lienevät jo ainakin kerran saaneet hassunhauskan logon puhelimeensa ystävän lähettämänä, ilman, että tiesimme moista palvelua saati logoa olevan olemassakaan. TV-chatteja en ole nähnyt markkinoitavan missään ao. kanavien itsensä ulkopuolella, mutta jostain sinne löytyy painavaa sanottavaa omaavia ihmisiä kellon ympäri. Sinänsä tv-chat on loistava konsepti, ja ehkä näitä palveluja pyörittävillä tahoilla olisikin jotain annettavaa Kauppakorkean markkinointikursseja uudistettaessa.

Kaikki loput, ne "oikeat" mobiilipalvelut ovat puolestaan epäedullisessa tilanteessa. Brandimainontaa televisiossa, palvelujen markkinointia printissä - kallista ja pörssikursseista päätellen myös aika kannattamatonta. Ja kaikesta tästä poltetusta rahasta huolimatta minulle ei ole saatu taottua kalloon kuin se edellä mainitsemani lätkäpalvelu, jonka senkinkohdalla muistan hakusanan joka kolmannella kerralla väärin.

Kalloon takomisella tarkoitan tässä yhteydessä sitä, että kun vaikka ratikassa yhtäkkiä haluaisin tietää, mitä maailmassa on viimeisen tunnin aikana tapahtunut, vaadittaisiin kaksi asiaa:

- ensinnäkin muistaisin, millä palveluntarjoajalla on olemassa kyseinen mobiiliuutispalvelu

- tämän jälkeen muistaisin, mikä tai mitkä hakusana(t) pitää lähettää, missä järjestyksessä ja mihin numeroon.

Ainakin omalla kohdallani turha toivo, aivan liian monta liikkuvaa osaa.

Miksei siis käännetä lähestymistapaa ja muistellaan amerikkalaista öljykeisaria Rockefelleriä. Eikös hän nerokkaasti keksinyt jakaa ihmisille öljylamppuja ilmaiseksi (mikä jalo ja antelias mies!) ja sitten möi samoille ihmisille lamppujen käyttöön tarvittavan öljyn (mikä ovela ja rikas mies!). Samaa ideaa tarjoan nyt mobiilioperaattoreille. Antakaa minun saada uutisotsikot ilmaiseksi kännykkääni kerran tai kaksi päivässä. Tai vaikka kymmenen kertaa, viestin tuotantokustannushan on aivan marginaalinen. Jos ei ole, prosesseissa on vikaa. Kun sitten saan proaktiivisesti tällaisen viestin, voin siitä helposti vastaamalla (numero ja hakusanat siinä silmieni edessä!) tilata minua kiinnostavat uutiset kokonaisuudessaan, maksua vastaan toki. Minun ei siis tarvitsisi itse luoda kysyntää, vaan operaattori hoitaisi sen. Minä vain nappaisin syötin ja generoisin tuloja. Eikös bisneksen normaalisti jotenkin tuohon tapaan pitäisi mennä?

Mobiilipalvelujen sisältövetoisuus on toinen ongelma. Kun julkisissa liikennevälineissä on ilmaislehtiä, netissä ilmaista palvelua yllin kyllin ja radiosta ja televisiosta tulee uutisia useammin kuin mainoksia, kuka niitä kaikkia uutisia, säätietoja tai pörssikursseja tarvitsee ja haluaa vielä kännykkäänkin? Varsinkin, kun niistä pitäisi vielä maksaa.

Mobiiliteknologian ansaintalogiikkaakin voisi siis ehkä miettiä uudenlaisesta vinkkelistä. Miten sinänsä mobiiliin liittymätön peruspalvelu saadaan kannattavammaksi, jos jakelu- tai palvelukanavaksi valitaan kännykkä?

Esimerkki: Suomen kymmenillätuhansilla järvillä suurella osalla huvikalastelijoista ei liene kalastuslupaa, joten joku instanssi menettää vuosittain aika paljon rahaa. Osa kalastajista ei tiedä, miten luvan edes voi hankkia, osa puolestaan on liian laiska hankkiakseen sen tai sitten kalastushimo iskee niin yllättäen, että laiturilta ei enää malta lähteä kuin ulapan suuntaan.

Mutta entä jos voisit tilata siinä venettä tyhjäksi äyskäröidessäsi ao. luvan kännykällä juuri niiksi kahdeksi tunniksi, kun haluat kaloja narrata? Kun sitten poliisivene (tai kuka niitä lupia tarkasteleekaan) kaartaisi paikalle, kännykässäsi olisi tosite luvasta. Ja väärinkäytöksen estämiseksi lupa astuisi voimaan vasta vartti tilaamisen jälkeen, jotta epärehelliset eivät voisi tilata sitä vasta sinivuokkojen ilmestyessä horisonttiin.

Pointti tässä esimerkissä on se, että kännykkä valjastettaisiin hyötykäyttöön palvelemaan todellista tarvetta ja kaupan päälle joku saisi tuloja, jotka nykyoloissa jäävät saamatta.

Kaiken kaikkiaan mobiili"bisnes" nykymuodossaan on aika lohdutonta, sillä eikö ole jollain tapaa surkuhupaisaa, että teini-ikäinen kundi pyörittää kotoaan käsin käytännössä vastaavaa palvelua, jota toiset kasaavat ja pyörittävät kymmenien tai jopa satojen työntekijöiden voimin - kymmenien tai jopa satojen miljoonien tappioilla.

No, kukin tekee toki rahoillaan mitä lystää. Tällä hetkellä pelataan yhtä maalia, sillä vain palveluntarjoajien rahaa palaa, kun kuluttajat eivät pahemmin ole lähteneet talkoisiin mobiilipuuhastelun muuttamiseksi oikeaksi bisnekseksi. Enkä ihmettele. Heillä kun on selkeä käsitys, mitä rahoillaan haluavat tehdä - ja mitä eivät.

// Ville Valorinta

Kommentit

Su 28.10.2001 kello 23:23

Ihmekös tuo, että monilta on palanut paljon rahaa. Valitettavan usein mobiilimedian lisäarvon oletetaan tulevan vain siitä, että kännykällä on helpompi laskuttaa loppukäyttäjää kuin muilla välineillä. Kuluttaja tuskin tästä diggaa suuremmin.

// hlehto

Kommentoi

Nimesi
URL / Email
Viesti