Internetissä on yksi osa-alue, joka on voinut huonosti jo pitkään: nettipelit.
Jos jokin portaali mainostaa, että sen sivustolla on sata peliä, niin olisi mukavaa jos sieltä löytyisi sata erilaista peliä, eikä viiden pelin eri versioita joiden visuaalinen ilme saa graafikon tukehtumaan kahviinsa.
Syy ei kuitenkaan ole yksin pelintekijöiden.
Jos olet ihmetellyt miksi asiat ovat näin niin tässä yksi tyypillinen pelin syntytarina, joka on todennäköisesti toistunut lähes yhtä monta kertaa kun pelejä on tehty.
Jos sinulla on portaali, jonka kohderyhmänä on myös nuoria, olet velvoitettu hankkimaan pelejä. Toki voit tehdä homman helpomman kautta laitamalla palveluun linkkilistan sivuille joista pelejä löytyy, etkä joudu maksamaan hommasta penniäkään. Jos portaalisi haluaa vaikuttaa ammattimaiselta pitää sinun hankkia myös OMIA pelejä.
Portaalin budjetista löytyy 50 000 mk peleihin jolla pitäisi saada vähintäänkin kaksi.
Seuraavaksi soitetaan uusmediataloon. Näinä aikoina yksi soitto riittää. Rahat ovat uusmediafirmassa tiukassa joten hinnasta ei tarvitse neuvotella. Uusmediatalosta kuitenkin muistutetaan että noin pienellä summalla ei ihmeitä saa, mutta että siellä luvataan tehdä mitä pystytään.
Olemme jo melkein tämän ravintoketjun huonommassa päässä. Uusmediatalon myyjä ilmoittaa asiasta projektijohtajalle, joka kaivaa esille tämän tarinan uhrin: mediasuunnitelijan.
Niille, jotka eivät tiedä mitä mediasuunnittelija (toim. huom. älkää sekoittako mediatoimistossa istuvaan suunnittelijaan) tekee kerrottakoon, että mediasuunnittelija on se tyyppi, joka tietää hommasta sen verran paljon, että pystyisi todennäköisesti pistämään homman alusta loppuun yksin kasaan. Käytännössä näin käykin. Aikaa on ikävä kyllä vain pari viikoa ja samalla pitäisi tehdä yhden suuren matkapuhelinvalmistajan projekti valmiiksi.
Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen. Mediasuunnitelijalla ei ole penniäkään kiinni firmassa joten hänen sydämessään ei tunnu pistosta kun hän hakee yhdestä internetin tuhansista source file -sivustosta valmiit koodinpätkät joita ei ainakaan itse muista nähneensä Suomessa kenelläkään muulla. Yhdellä tehdään Flash Tetris ja toisella kymmenen kysymyksen java script quiz. Uudet grafiikat vaan sisään ja homma on valmis.
Homma luovutetaan projektijohtajalle, jota juttu ei ole kiinnostanut ennen kuin se on valmis. Kaikki pelithän nyt ovat saman näköisiä. Projektijohtaja luovuttaa pelin asiakkaalle, joka huomaa, että hankitut pelit ovat samanlaisia mitä kilpailijoillakin, vain grafiikat ovat erilaisia. Turha kuitenkaan narista. Mistään ei todennäköisesti saa samaan rahaan parempaa.
Kun pelit on sijoitettu serverille laitetaan portaalin sivuille bannereita, jotka kertovat uusista upeista peleistä "Ultimate Tetris Challenge" ja "Mad Man Brain Quiz".
Seuraavana päivänä pelikansa saa taas kerran ihmetellä mistä heitä rankaistaan, kun oikeasti uusia pelejä ei vain tule.
Tarinaa ei tarvitse ottaa kovin vakavasti, kunhan ymmärtää sen ytimen. Rahaa on
ja aikaa on vähän. Pelintekijöiden osaamisesta se harvemmin on kiinni.
Pelien hankkimiskynnys portaaleissa laskisi hieman erilaisella lähestymistavalla. Peleissä pitäisi olla selkeä tulomalli, toteutettuna esim. SMS-toiminnallisuuden lisäämisellä peliin. Tietenkin itse pelin pitää olla todella puoleensavetävä, jotta jengi alkaa maksamaan pelkästä pelaamisen ilosta. Näin toimittuna myös pelien taso voisi nousta huomattavasti. Osaava jengi kun väsää pikkukivan pelin muutamassa päivässä.
Eli pelit saa ilmaiseksi, mutta tulot pistetään jakoon toteuttajan ja pelin tyrkyttäjän välillä.
Ei huono idea ollenkaan. Ollaan joskus mietitty Lounginin puolella samankaltaisia ratkaisuja kaupalliselle peli puolelle. Ongelmaksi on lähinnä muodostunut aika, jota nykyisin ei näytä olevan vapaana hyvien ideoitten testaamiseen. Demo on melkein pakollinen jos tuollaisen haluaa jonnekin myydä. Asiakkaan yhteyshenkilöllä on harvoin niin paljon mielikuvitusta että paperilla esitetty asia kuulostaisi kovin hyvältä. Hienoa on kuitenkin se että pikku putiikit vähitellen nostavat pelien yleistä tasoa niin että suomalaiset pelit alkavat vähitellen näyttää siltä että niihin kannattaa satsata rahaa. Ikävää on että monet pelien ostajat luottavat isojen konsernien "asiantuntijoihin" ja saavat siitä hyvästä helposti perus Bulkkia kovaan hintaan. Sen verran kun olen tuossa eri puolilta peli hintoja udellut olen päässyt siihen tulokseen että yleensä pienet ovat noin kolmas osan halvempia ja jälki on kymmenen kertaa paremman näköistä.
Kunhan asiakkaat huomaavat tämän, pääsee artikkelini otsikko roskiin, minne se olisi kiva saada.
"Eli pelit saa ilmaiseksi, mutta tulot pistetään jakoon toteuttajan ja pelin tyrkyttäjän välillä."
==> SIIS TÄH, nyt ei menny jakeluun. Mikä on siis ansaintalogiikka? Mitä siis saa ilmaiseksi ja mistä SMS:llä siis maksetaan?
Esimerkiksi jos kyseessä on Ultima Online tai Anarchy Online tyyppinen roolipeli, voi esimerkiksi maksullisella tekstiviestillä saada hahmolleen köntin pelissä käytettävää rahayksikköä..
Eli peliä pystyy pelaamaan ilmaiseksi, mutta jos haluaa headstartin niin sijoittaa oikeata rahaa 50mk ja saa sillä kohtuulliset alkuboonukset hahmolleen.
Siis portaalit saavat pelit ilmaiseksi, mutta käyttäjille pelaaminen maksaa. Esim. tekstiviestillä saa jotain hassunhauskaa sälää tai saa ylipäätänsä pelata.
Tällöin kertyvät tulot jaetaan pelin toteuttajan ja portaalin kesken.
Lisätäkseni vielä, että 50.000 mk:n hintainen pikkupeli ilman ansaintalogiikkaa ei ole kovin järkevä hankinta, koska käyttäjiä se ei suoraan tuo lisää.
Monet pelit jäävät helposti hetkelliseksi huvitukseksi - varsinkin jos niissä ei ole mahdollisuutta pelleillä toisten käyttäjien kanssa.
Noissa maksa 5mk, ja roolihenkilösi sanoo böö -tyyppisissä ideoissa on se huono puoli, että niillä tai oikeastaan niiden käytöllä on taipumus vaipua hiljaa unholaan...Kun isukki vihdoin älyää tarkkailla kännykkälaskuja.
Jos pelaamisesta joutuu maksamaan jotain, täytyy sille rahalle pelintekijöiden toimesta keksiä jotain huomattavasti fiksumpaa, kuin "jes, nyt sain pelimaailman leikkirahaa". Tällöin myös pelistä mahdollisesti saatava hyöty tulee olla konkreettista, esimerkiksi huomattava rahapalkinto, matka tai muu hyödyke. Eikös? :)
"Huomattavien rahapalkintojen" lisääminen peliin taas vetää pelin tulot pakkaselle, koska mitään hirmuisoja rahavirtoja peleistä ei synny - ainakaan Suomessa.
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että rahan tuhlaamisen pitää tuntua peliä pelattaessa luonnolliselta, eikä kiskonnalta. Sehän on selvää.
Hyvänä vertauksena mainiosti toteutettu idea Hotelli Kultakalassa: kaikilla käyttäjillä on mahdollisuus hankkia oma huone ja kalustaa se tahtonsa mukaan. Villit huhut kertovat, että jotkut innokkaimmat käyttäjät olisivat pistäneet huonekaluihin useita satoja markkoja.
Joo, ja yllättävää kyllä, ihmiset ovat valmiita satsaamaan rahaa pelkkään pelaamisen iloon jos peli on tarpeeksi vetävä. Tsiigatkaa vaikka eBayta, jossa Ultima Onlinen rahaa, esineitä, hahmoja (joiden hinnat voivat nousta nelinumeroisiin summiin, siis USD) ym. kaupataan ja ennen kaikkea myös ostetaan. Tietääkseni UOL ei jakele rahapalkintoja, mutta pelimaailma on ilmeisesti niin kiehtova ja palkitseva, että ihmiset ovat valmiita satsaamaan rahaa peliin paljonkin.
Tietysti on olemassa se riski, että pelin kiinnostavuus tapetaan sillä, että kaikki on ostettavissa. Jos kuka tahansa voi sopivan summan pöytään lyömällä ostaa senjasen superaseen jolla täräyttää vihulaisen kuin vihulaisen hengiltä, homma kärsii inflaation eikä ketään kiinnosta enää investoida peliin.
Jeps!
Microsoftataan kaikki. Osta peli, maksa varusteista. Maksa huonekaluista. Maksa elinvoimasta. Osta tykki, hanki the sims:iin upeat safkat tekstiviestin voimalla!
Mene töihin, mieluiten johonkin hypettävään uusmedia/IT/eBusiness/Mobile firmaan, jossa firma maksaa laskut, ja vedä ylivoimaisilla varusteillasi naapurin ärsyttävää kadanakaisijaa turpaan!
Tehdään kaikista lopullisesti epätasa-arvoisia. "Isä lisäisitkö mun saldorajoitusta, koska Pete, jonka isä on pankinjohtaja, hakkaa mua nettipeleissä ja vittuilee luokassa..."
Myy tuote,
rahasta tuesta,
rahasta päivityksistä ja patcheistä, rahasta,
rahasta,
rahasta...
Tehdään kaikki maksullisiksi, koska ei ole taloudellisesti järkevää viihdyttää netinkäyttäjiä ilmaiseksi.
Kooderi tai konseptisuunnittelija keksii kivan jutskan nettiin, ja seuraavaksi huomataan, että se ei tuota mitään, joten aletaan pelastamaan kelvotonta konseptia "ansaintalogiikalla", ja yritetään antaa tekohengitystä luurangolle!
Kyllä mä voin kuvitella, että joku ääliö on valmis maksamaan kännykällä fessen saadakseen hotellihuoneeseensa nahkalepotuolin. Miksi? Koska se on erityistapaus. Siinä on jotain spesiaalia. Mitäs sitten kun huomaat, että kännykkalasku on kolmatta tonnia, siinä missä kolumbus veloittaa sua vaan kolmellasadalla?
Sitten sä lakkaat käyttämästä näitä palveluja ja vajoat tyytyväisenä lepotuoliin katsomaan MTV3:n allimakbiiliä, ja ajattelet kuinka auvoisaa onkaan kun ei tarvi maksaa, maksaa, maksaa kaikesta vaan tarvii vaan sietää mainoksia, tai hyödyntää mainostaukoja heittääkseen kepilliset.
Minkä helkkarin takia pitää lähteä tekemään nettiin suurella rahalla kaikkea kliffaa ja yrittää keksiä uusi ja mielikuvituksellinen ansaintalogiikka.
Pahimmillaan tää johtaa siihen, että tapetaan ihmisten luottamus webiin lopullisesti. Tosin, internettiä ennen www:tä käyttäneenä, minusta olisi kivaa jos netin kaupallisuus vähenisi, ja rutkasti.
Nykymeiningissä ei ole kysymys enää ihmisten tarpeiden tyydyttämisestä, vaan siitä miten rikastua startupillaan, saamalla ihmiset maksamaan asiasta mitä ei halua.
Vaikka tamppoonejakin mainostetaan sillä että ne ovat teknisesti edistyneempiä kuin edellinen mallisto, niin naiset käyttää niitä koska ne tarvii niitä, ei koska ne on uusia.
Jeeves
Mielestäni webin yksi pahimpia kämmejä kautta aikojen on juuri tuon ansaintalogiikan puuttuminen. Toki se on myös yksi merkittävä syy netin suosioon. Sisällöntarjoajan kannalta tilanne on varsin heikko: tulot pitää repiä mainosmyynnistä, joka muutenkin on aika heikkoa näinä aikoina.
Olen Jeevesin kanssa eri mieltä siitä, että Hotelli Kultakala on jotenkin huono keksintö. Tuossahan nähdään oikeasti mistä ihmiset ovat valmiita maksamaan. Turhaahan tuo tietenkin on, mutta ei kaikkien mielestä...
Jaha. Minun mielestäni - sekä uusmedia-ammattilaisen että kuluttajan kannalta asiaa katsoessani - netin pointti on ehdottomasti sen maksuttomuus (siis jollei liittymään, sähköön ym. jutskiin menevän rahaa lasketa - vaikka ikäväkseni meidän vapaiden monitoimihenkilöiden tarvii välillä laskeskella niitäkin).
Olen tietysti vanha ja tylsä ja vielä nainenkin, enkä näin nettipelien kohderyhmää. En tosin tiedä ketään muutakaan "ihmistä", joka olisi valmis ihan itse - ilman isiä tai pomoa - maksamaan hassuja rahoja sinällään ihan kivojen pelien peluusta. Sama pätee aika moneen hupelinsovellukseenkin.
Pelejä laajemminkaan ajateltuna en ihan heti keksi, mistä nettipalvelusta olisin valmis oikein maksamaan. Työ- ja hupimielessä seuraan tiiviisti esim. kaiken maailman muotisaitteja, mutten kyllä maksaisi tästä oikeudesta suurtakaan osaa siitä, mitä kuukausittain tulee paperilehtiin hassattua. Ehkä joku pieni ( 1 euro) maksu menettelisi, mutta ilmankin tulisin toimeen.
Sen sijaan, että yritetään rahastaa "palvelut" kuluttajilla, kannattaisi ehkä edelleen miettiä niitä keinoja, joilla netistä tulisi ihan oikeasti mainostajia houkutteleva väline. Kokemukseni printtimaailmastakin kertovat, etteivät lehdentekijätkään pysty pitämään toimintaansa kannattavina pelkillä lukijoiden rahoilla, vaan mainostajia tarvitaan.
Tietenkin joku jossain joskus voi keksiä sellaisen palvelun verkkoon, että siitä viitsii jopa maksaa. En kuitenkaan värise malttamattomasta odotuksesta.
DNA Finland:lla on toteutettuna hyvä javapeli (Trials), missä ostetaan fillareita ja ratoja tekstiviestillä. No allekirjoittaneella on tuo DNA liittymä, mutta en tiedä pääseekö sinne muuten tsekkaamaan.
Tossa maksullisuus-maksuttomuus -kuviossa on tietenkin se pieni pointti, että harva jaksaa loputtomiin vääntää fantsua sisältöä (oli se sitten pelejä tai mitä hyvänsä) harrastuspohjalta ja siinä sivussa maksaa isoja hostauslaskuja. Kaupallisuudessa on se hyvä puoli, että se mahdollistaa hyvien juttujen tekemisen pitemmälläkin tähtäimellä.
Itse olisin kyllä valmis maksamaan vaikkapa nyt Hesarin lukemisesta verkossa. Kun sen saa ilmaiseksi niin aina parempi, mutta kyllä palvelu alkaa olla jo sitä tasoa että siitä voisi hyvin maksaa. Luovuin paperilehden tilauksesta jo ajat sitten koska nettiversio sopii omiin tarpeisiini paljon paremmin.
Mainosrahotteisuus ei välttämättä ole mikään autuaaksi tekevä ratkaisu; jostain nekin rahat on aina pois ja sitäpaitsi mainostajan intressit ohjaavat myös sisällön tuotantoa, usein ikävästi mainstreampulla-suuntaan. Olisi toki eri vänkää jos kaikki olisi ilmaista mutta ennemmin minä ainakin maksan laadusta kuin otan ilmaiseksi paskaa.
Taru, internetissä tapahtuvaa mainostusta ei voi missään tapauksessa verrata printtimediaan.
Hyviä nettimainostusmuotoja on, mutta silti ne eivät sen suuremmin mainostajia kiinnosta. Nettimainonta on tällä hetkellä todella ala-arvostettua. Tulokset ovat useimmiten huonot, jos kamppis suunnitellaan vain pelkän bannerin ympärille.
Kuten Juuso sanoi, jos sisältö maksaa, siitä ei hyödy pelkästään sisällöntarjoaja vaan myös käyttäjä. Mitä enemmän rahaa, sitä paremmat kehitysmahdollisuudet, sitä parempi palvelu, sitä tyytyväisempi käyttäjä.
Alunperin netin käyttö olisi pitänyt suunnitella esimerkiksi siten, että netin käyttökustannuksiin lisätään vaikka 50p tai 1 mk per minuutti. Tämä raha maksetaan suoraan sille sivustolle, jolla vieraili tuon kyseisen minuutin aikana. Aika villi kuvio ja hankalasti toteutettavissa, mutta tulokset olisivat varmasti hyvät ja käyttäjäkään ei huomaisi maksavansa sisällöstä.
Jari/City.fi, miten niin nettimainontaa ei "missään nimessä" voi verrata printtimainontaan?
Itsekin (mm. suuren suomalaisen makeistehtaan) verkkomainontaa tehneenä olen sitä mieltä, että "mainostajia ei kiinnosta" on pöljä tekosyy olla tekemättä entistä parempaa, kuluttajia tavoittavaa JA siten mainostajia hyödyttävää ja kiinnostavaa mainontaa, myös netissä.
Sen verran täytyy ottaa takaisin, että Juuson mainitsemasta Hesarista (ja muista sen tyyppisistä) voisin vähän vaikka maksaakin, kuten ennen teinkin Hesarin ollessa auki vain tilaajille.
"Alunperin netin käyttö olisi pitänyt suunnitella esimerkiksi siten, että netin käyttökustannuksiin lisätään vaikka 50p tai 1 mk per minuutti. Tämä raha maksetaan suoraan sille sivustolle, jolla vieraili tuon kyseisen minuutin aikana. Aika villi kuvio ja hankalasti toteutettavissa, mutta tulokset olisivat varmasti hyvät ja käyttäjäkään ei huomaisi maksavansa sisällöstä."
Mä olen välillä tehnyt töitä himasta käsin, mihin on oleellisesti kuulunut myös netin käyttö, ja voin kertoa, että ihan tasan tarkkaan olisin huomannut maksavani siällöstä vielä nihkeän ISDN-liittymän nielemien markkojen lisäksi.
Tietty, jos haluatte suunnitella sisältöjä vain varakkaille tai niille, jotka maksavat mieluummin turhastakin tietotulvasta kuin hienoista kengistä, niin fine by me. Kannattaa muistaa, että maksullisuudella voidaan menettää suurikin käyttäjäjoukko (joka kuitenkin saattaisi ostaa mainostajien tuotteita/palveluja).
Mobiili-innostuksen yksi keskeisistä lähtökohdista on ollut alustan sisäänrakennettu maksulogistiikka. Mobiilipalveluita käyttäessä lasku kyllä karttuu, mutta silloinkaan ei usein huomaa maksavansa sisällöstä - huomattavaa sisältöä kun ei juuri ole.
Ratkaisuksi webin ongelmaan kaipailisin niitä pitkään odotettuja ja useaan kertaan haudattuja mikromaksuja. Siis niin, että voisi helposti ja kätevästi maksaa vaikka 40 penniä jostain jutusta eikä siihen mene kuin pari sekuntia.
Laskeskelin muuten, että jos netin käyttö maksaisi markan minuutti, sisällöntuottajille jaettava kakku olisi vuositasolla nelisen miljardia. Tämä edellyttäen, että osaan lukea Nielsen//Netratingsia (epätodennäköistä) ja että netin käyttö säilyisi ennallaan (no tottahan toki).
Okei, "missään nimessä" oli ehkä hieman yliampuva, mutta printtimainostus on tällä hetkellä niin eri sfääreissä, sekä rahallisesti, tehokkuudeltaan, että arvostukseltaan, ettei niitä oikein voi verrata toisiinsa.
Olen kanssasi samaa mieltä, että toki pitäisi kehittää sellaisia ratkaisuja, jotka kiinnostaisivat mainostajia. Se ei vain ole ihan niin helppoa. Printtimediassa on helppoa myydä koko sivun ilmoitus, mutta nettimaailman suurtaulu ei olekaan niin helposti myytävissä. Mainostajat eivät vain pidä nettimainontaa kovinkaan kannattavana mainonnanmuotona, saatika seksikkäänä. Toki poikkeuksiakin löytyy - onneksi - kuten portaalit ja erikoisemmat nettikampanjat.
Kuitenkin pyrimme parhaamme mukaan yhteistyökumppaneidemme kanssa kehittämään uusia mainonnan muotoja nettiin. Hyvänä esimerkkinä, yksi erikoisemmista kamppiksista mitä meillä on ollut, oli ison puhelinoperaattorin villi kampanja, joka sai erittäin hyvät tulokset. Kampanjassa hyödynnettiin DHTML:ää, 404-sivua, chat-mainosrivejä ja perinteistä banneria.
Toki tietäisit maksavasi esim. 50 p minuutilta vierailemallesi saitille, mutta sinun ei tarvitsisi konkreettisesti maksaa palvelusta esim. mobiililla... Ehdotukseni oli kuitenkin aika hurja, eikä varmaankaan kovin realistinen, mutta sillä saataisiin pidettyä ainakin suurimpien saittien taso entistä kovempana.