Suomi on tunnettu perinteisesti uuden teknologian maana numero 1. Olemme olleet Internet-käytön ja langattomien palvelujen edelläkävijä ja meitä on ihailtu kuin jotain eksoottisia testilaboratorioita.
Mutta mihin olemme edelläkävijöinä menossa? Ensimmäisenä matkaan lähtenyt nimittäin saapuu usein ensimmäisenä päätepisteeseen. Mutta tuo päätepiste ei automaattisesti olekaan hyvä paikka. Jos suuntana on helvetti, niin ensimmäisenä matkaan lähtenyt palaa ensimmäisenä poroksi. Myöhemmin tulevien on jo paljon helpompi muuttaa hieman suuntaa matkan aikana.
Minä pelkään, että ajaudumme edelläkävijän asemastamme ensimmäisinä Internet- ja mobiilihautaan. Meillä on siis kohta päällämme muutama metri henkistä Internet- ja mobiilimultaa. Hautaan meidän ajaa perussuomalainen pessimistinen asenne, joka on estää uuden luomisen ja avoimen suhtautumisen jatkokehitykseen. Se on nimittäin yllättäen vienyt meidät jo edelläkävijyydestä Internet- ja mobiilivanhainkotiin, jossa asukkaina on kalkkiutuneita puritaaneja.
Selkein merkki haudan lähestymisestä on, että Suomessa on paljon todellista vanhanaikaisuutta Internetissä ja langattomuudessa. Suomi on pullollaan ns. 90-luvun edelläkävijöitä, jotka kuulemma väänsivät nettiä ja mobiilia kauan ennen hypeä.
Nämä itseään edelläkävijöiksi kutsuvat ihmiset erottuvat tavallisista netinkuluttajista usein vain siinä, että he ovat paljon muita vanhanaikaisempia. Uutta Internet-palvelua lanseerattaessa he jaksavat valittaa 5 vuotta vanhoista netiketeistä ja W3-organisaation pykälistä tai Nielsenin käytettävyysdetaljeista. Tavallinen ennakkoluuloton nettiportaalin peruskäyttäjä ei suinkaan suutu kun nettiportaalin otsikoissa on SUURIA kirjaimia, vaikka se puritaanille olisikin törkeää netiketin rikkomista.
Lisäksi puritaanit suhtautuvat erittäin kriittisesti uusiin palvelukonsepteihin. He ovat mielestään jo kokeilleet vastaavia juttuja vuosina 98-00 ja silloinkaan jutut eivät menestyneet. He vastustavat uutta aivan samalla tavalla kuin osa eläkeläisistä vastustaa uusia asioita reaalimaailmassa.
Uuteen suhtautumisessa Internetiä tai mobiilipalveluja vasta 1-2 vuotta käyttäneet ihmiset ovat paljon parempia kuin niitä jo 3-10 vuotta käyttäneet. Ja Suomessa jälkimmäisten uutuuden vastustajien osuus on huolestuttavan suuri moneen muuhun maahan verrattuna. Yritäpä siinä sitten luoda täysin uudenlaisia palveluja.
Miten helppoa olisikaan siis luoda uudenlaisia Internet-palveluja jossain, missä oldskool-puritaanien kriittistä rintamaa ei olisi? Jossain missä joku ei aina valittaisi siitä, että on käyttänyt maailman pisimpään kolmosversion selaimia ja saanut aina itse tekemänsä palvelut toimimaan niilläkin.
Ja millaista olisikaan suunnitella mobiilipalveluja jos ihmiset hyväksyisivät uudenlaisia mobiilikäyttöliittymiä? Nokia-Suomihan on lähes yltäkylläinen mobiilipuritaaneista, jotka osaavat vain Nokialaisen käyttöliittymän opeteltuaan sen rinta rottingilla jo 2110:sta tai 8110 :sta. Jopa suomalaisissa mobiilisuunnittelijoissa on ihmisiä, jotka eivät ole kunnolla käyttäneet muita kuin Nokialaisen kapulan käyttöliittymiä. Luulisi tällaisella suunnittelijalla olevan aika heikot mahdollisuudet luoda uudenlaisia käyttöliittymiä verrattuna henkilöön joka olisi joutunut ennakkoluulottomasti käyttämään niitäkin kännykkämerkkejä, joiden markkinaosuus Suomessa taidetaan laskea promilleissa.
Olemme siis jo vuonna 2001 suurelta osin jo uuden teknologian eläkeläisiä ja lähestymässä hautausmaata. Mutta muistakaa, että toivoa on vielä olemassa. On vain opittava luopumaan vanhasta ja sietämään uutta.
Älä siis enää ikinä muistele vanhaa netikettiä. Ja heitä Nokialaisesti muutamaksi vuodeksi laatikon pohjalle ja opettele tykkäämään muistakin puhelinkäyttöliittymistä. Älä muistele vuotta 98, vaan elä vuotta 01. Edelläkävijälle puritaanisuus ja liika kriittisyys ovat tappavia tauteja.